Loppuvuosi on ollut minulle esimerkiksi todella raskas ja on ollut helpompaa piiloutua kauniiden reissukuvien taakse, kuin kertoa mitä taustalla oikeasti tapahtuu. Rakennan tällä hetkellä nimittäin elämää eteenpäin yksin ja rehellisesti en edes muista koska viimeksi olisin ollut ihan kunnolla yksin.  Se on tuonut minussa esille todella paljon erilaisia tunnetiloja ikävästä, pelkoon, suruun ja ahdistukseen. Samalla kuitenkin ymmärrän nyt, että tämä vaihe oli pakostakin ehkä edessä. On aika katsoa syvälle itseen ja olla sinut ihan kaiken kanssa, mitä sieltä löytyy. Olen myös varmasti pakoillut tiettyjen asioiden käsittelemistä ja senkin takia ollut maailmalla ehkä niin paljon. Not all who wonder are lost -sanonta ei siis ainakaan omalla kohdallani pidä paikkaansa. Ainakaan juuri nyt. Juuri nyt olo itseasiassa onkin aika hukassa oleva. Pelkkä vuoden vaihtuminen teki kuitenkin jo pieniä ihmeitä ja minut valtasi tunne, että tästä tämä sitten alkaa, oma polkuni. Ja olen varma, että se johdattaa minut juuri sinne missä minun pitikin aina olla. Ehkä oikeaan paikkaan löytäminen vaatiikin pientä hukassa oloa. 

Saa nähdä mitä vuosi tuo siis tullessaan! Vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, niin minulla on edessäni ihan tyhjä sivu. En osaa yhtään sanoa minkälainen tarina siihen vielä painautuu, mutta aion kyllä tehdä hitosti töitä sen eteen, että se on juuri sellainen, josta unelmoin. 

Pelkkää rakkautta, iloa, voimaa ja uskallusta kaikkien teidänkin vuoteen 2018 ♥ Ja kiitos siitä, että olette mukana polullani ♥