CATEGORIES
28.5.2021

3 MONTHS LATER

Lifestyle

Mistä edes aloittaisin… Nyt on kulunut hieman yli 3kk siitä, kun viimeksi päivitin täällä kuulumisia ja päätin edellisen postaukseni vielä näihin sanoihin ”Tälläinen tilannepäivitys siis täältä. Katsotaan kirjoittaako seuraavaa päivitystä onnesta sekaisin oleva uusi äiti, vai omasta tukaluudestaan sekoava nainen. :D <3 ” NOH, tällä hetkellä sanoisin tuon ekan vaihtoehdon olevan onneksi tilanne, mutta voi vitsit mitä kaikkea tässä välissä onkaan ehtinyt tapahtua.

Minulla ei ollut missään vaiheessa tarkoitus pitää näin pitkää taukoa blogin kirjoittamisesta, mutta kuten minua Instagramin puolella seuraavat varmasti tietävät, niin synnytykseni ei valitettavasti mennyt mutkattomasti. Se oli itseasiassa paljon rankempaa, mitä olin koskaan ajatellut ja tyttäremme sydänäänien laskettua päädyin kirjaimellisesti kiireelliseen sektioon, joka oli kokemuksena meille aikamoinen shokki ja osittain jopa traumaattinen kokemus. Leikkauksessa selvisi myös, että minulla oli placenta accreta niminen komplikaatio, jossa istukka oli kasvanut kohdun seinämiin kiinni. Tämä voi olla hengenvaarallinen tila äidille, jos istukka repeäisi synnytyksessä, joten onni onnettomuudessa, että päädyttiin sektioon ja tilanne huomattiin siinä. Helppo ei kuitenkaan leikkaus ollut eikä varsinkaan siitä palautuminen.

Onneksi tunteet ja tapahtumat ovat nyt tasaantuneet, mutta synnytyksen jälkeen kului pitkä aika, että pystyin edes kunnolla puhumaan aiheesta. Onneksi sain avattua tapahtuneet kuitenkin läheisille ja lopulta myös teille IG liven muodossa, joka löytyy vielä IGTV videona feedistäni. Minun oli tarkoitus poistaa video heti liven jälkeen, mutta olen saanut siitä satoja (ellei tuhansia) viestejä muilta vaikean synnytyksen läpikäyneiltä naisilta ja päätin sittenkin pitää sen siellä. Ehkä myöhemminkin joku jossain saisi siitä vertaistukea.
Vaikka tyttäremme maailman tulo oli hieman dramaattinen niin alkutaipale hänen kanssaan sujui ja on sujunut onneksi äärimmäisen hyvin. Hän on ollut täysin terve iloinen ihana tyttö, josta on saanut olla kyllä niin kiitollinen. Kaikki on oikeastaan sujunut todella normaalisti synnytyksen jälkeen eikä mitään sen kummoisempia vaikeuksia ole ollut jos ei nyt oteta mukaan välillä tunteja kestävää nukutusrumbaa iltaisin, yöheräilyä, väsymystä ja uuden elämänrytmin löytämistä. Nämä kaikki vaan kuuluvat vauva-arkeen ja siihen olin onneksi aika varautunut. Pakko myös sanoa tähän väliin, että jollain tapaa tämä Korona-vuosi on ollut todella pehmeä lasku perhe-elämään, kun ei ole muutenkaan poistunut juuri kotosalta :D Vauva on tuonut vaan kotona olemiseen aika hiton paljon lisähommaa, mutta muuten ei päivittäinen arki ole muuttunut niin paljon. Olisi varmasti eri asia jos olisin saanut lapsen joskus 5 vuotta sitten, kun matkustin vielä vimmatusti ja olin jotenkin koko ajan menossa. Uusi rakkaus, Sveitsiin muutto sekä Korona rauhoitti ja pysäytti minut näiden viimeisen kolmen vuoden aikana ja en voisi olla siitä kyllä onnellisempi. Nyt minut on vallannut jonkinlainen rauha ja uskon, että muutkin sen minusta huomaavat. Olen aina ollut onnellinen ja nauttinut sen hetkisestä elämäntilanteestani, mutta nyt ekaa kertaa on sellainen olo, etten jatkuvasti mieti ”mitä sitten” mentaliteetilla. Tässä ja nyt on enemmän kuin hyvä.

Kolmeen kuukauteen sisältyy myös muutto takaisin Suomeen ja tällä kertaa emme palaa Sveitsiin syksyllä vaan jäämme Suomeen asumaan ainakin kahdeksi vuodeksi! Petteri siirtyy siis KHL:ään Jokereiden riveihin täällä Helsingissä ja saamme asua kotona <3 <3 Hän tulee vaan reissaamaan todella paljon pitkin poikin Venäjää, mutta ainakin meillä on molemmilla perheet täällä Helsingissä ja siten minulla paljon apukäsiä vauvan kanssa. Vaikka kuinka onnellisia olemme olleet Sveitsissä niin juuri nyt tähän hetkeen ei tämä diili olisi voinut tulla parempaan aikaan. On niin ihanaa, että tyttäremme saa tutustua kunnolla kaikkiin meidän läheisiin ja muodostaa heihin myös omat siteensä. Olen aina ollut niin perhekeskeinen ihminen, että tämä tuntuu nyt kyllä äärimmäisen hyvältä. Ehkä palaamme jossain vaiheessa taas ulkomaille, mutta seuraavat vuodet nautitaan nyt perheestä täällä. Heidän merkityksensä kyllä korostui minulle vielä erityisen paljon nyt tuolla, kun olisi kaivannut heitä vierelle kaiken keskellä.

Sitten vähän ajankohtaisia kuulumisia! Tällä hetkellä ollaan mimmin kanssa kahdestaan kotona täällä Suomessa, sillä Petteri on yhteensä melkein 5 viikkoa maajoukkuetehtävissä ulkomailla. Aikamoinen koetus kyllä heti tähän alkuun olla näin pitkään kahdestaan vauvan kanssa, mutta yllättävän hyvin meillä on kyllä mennyt! Onneksi on ollut paljon apukäsiä tarjolla <3 Isoimmat haasteet arkeen tuo myös omat työt, joita ole nyt yrittänyt tässä jatkaa parin kuukauden täysloman jälkeen. En siis tehnyt mitään kaupallisia yhteistöitä pariin kuukauteen synnytyksen jälkeen ja hyvä niin, en olisi kyllä siihen palettiin pystynyt ottamaan yhtään mitään lisää. Nytkin aion pitää hommat todella maltillisena ja nauttia tästä vauvavuodesta! Kyllä niitä töitä ehtii tekemään myöhemminkin, pieni on pieni vaan hetken aikaa. Meidän alalla kokonaan työkuvioista pois jääminen on kuitenkin hieman haastavaa ja tämän kaiken tasapainottelu onkin nyt arkeni isoin haaste. Ei ole kyllä helpoin rasti olla uusi äiti ja yrittäjä samaan aikaan, mutta kaikella on puolensa. Onneksi pystyn vaikuttamaan itse siihen miten paljon otan mitäkin töitä vastaan. 

Sellaista siis täällä! Tarkoituksena on edelleen pitää painopuoli Instagramissa, mutta blogiin jaan ainakin reseptejä (ne on niin paljon helpompi löytää aina googlaamalla täältä) ja sitten satunnaisesti pidempiä juttuja ja kuulumisia. Onko esim. nyt jotain tästä kaikesta mistä haluaisitte lukea lisää? Tai mahdollisesti jotain vauva-arkeen liittyvää?

9.2.2021

"VIKA" VIIKKO

Lifestyle

Täällä on käynnissä viimeinen viikko ennen laskettua aikaamme ja pakko myöntää, että jännitys alkaa nyt kyllä tiivistymään! Hyvin voi mennä muutamakin viikko vielä ennen synnytystä, mutta on kyllä hassua ajatella, että käytännössä se voisi lähteä käyntiin nyt koska vaan. Se tieto tuo ehkä pientä levottomuutta mukanaan, mutta muuten täällä on kyllä todella rauhallinen fiilis.

Olen voinut ihan tänne loppumetreille saakka todella hyvin, pystyn vieläkin treenaamaan ja energiat ovat yllättävän hyvät! Tähän saattaa toki vaikuttaa se, että Sveitsin lockdownin takia olen 24/7 vaan kotosalla, joten energiaa ei kyllä kulukaan yhtään mihinkään ekstraan. Olisi varmasti eri asia jos esim. Helsingissä näkisi vielä ihmisiä ja olisi sen myötä aktiivinen ja sosiaalinen. Täällä tunnin treeni tai kävely päivässä on pikemminkin henkireikä itselleni ja tärkeä vastapaino pelkästään sohvalla istumiseen. Pari viimeistä päivää on kyllä väsyttänyt normaalia enemmän ja ehkä se keho tässä nyt alkaakin keräämään energiaa tulevaa koitosta varten.
Olen tässä viimeisten viikkojen aikana hoitanut myös tiuhaan tahtiin kaikkia viimeisiä to do -listan asioita ja suunnitellut mm. työkuviot siten, että saan vaipua ihan rauhassa omaan pieneen vauvakuplaan neidin saavuttua maailmaan <3 Mitään virallista äitiyslomaa en ole pitämässä, mutta ensimmäiset kuukaudet olen rauhoittanut kyllä ihan kaikesta ekstrasta. Ollaan myös laitettu kotia kuntoon, laitettu kaikki vauvantavarat valmiiksi ja pyritty vähän hengähtämään tämän vallitsevan elämäntilanteen keskellä.

Petterillä on nyt aika kova pelitahti päällä ja on paljon poissa, joten olen saanut myös rutkasti omaa aikaa, jonka olen pyhittänyt kaikelle mikä on tuonut itselle hyvää fiilistä! Olen meditoinut, joogaillut, katsonut hömppäsarjoja, ottanut paljon kuumia kylpyjä ja muutenkin vaan huoltanut omaa kehoa sekä mieltä. Kohta se huomio nimittäin siirtyy isosti johonkin muuhun, niin olen kyllä pyrkinyt nauttimaan ihan täysillä tästä ajasta itseni kanssa. Ehkä tämän ansioista ei olekaan ollut vielä yhtään sellainen ”tulis jo nyt” olo, mutta sekin saattaa toki muuttua tulevien viikkojen aikana jos raskaus menisi vielä kovin pitkälle tästä. Nyt on kuitenkin vielä todella hyvä zen olo, josta pystyn toivon mukaan pitämään kiinni ihan loppuun saakka.
Oma aika on antanut minulle myös tilaa valmistautua henkisesti synnytykseen ja sen suhteen minulla on myös aika luottavainen olo. Olen vähän ottanut sellaisen asenteen, että se menee miten on tarkoitettu ja yritän vain pitää mahdollisimman avoimen mielen koko prosessia kohtaan. Mitään erityisiä synnytystoiveita minulle ei siis juurikaan ole vaikka olenkin käynyt läpi erilaisia synntyyskursseja ja pyrkinyt hyödyntämään muutamia kikkoja, jotka voisivat mahdollisesti auttaa synnytyksen sujuvuudessa (nim.merk. vadelmanlehtiteetä ja taateleita menee). Kunhan tyttö ja minä voimme hyvin ja olemme terveitä. Se on kaikista tärkein lopputulos.

Iso bonus olisi kyllä se, että Petteri pääsisi kokemaan sen kaiken rinnallani, mutta maailmantilanne, mahdolliset karenteenit, lockdown ja pelireissut pitävät tämän suhteen pientä varausta yllä. Tämänkin suhteen olen vaan joutunut työstämään omaa henkistä rauhaa ja hyväksymään sen, että joihinkin asioihin ei vaan voi itse vaikuttaa. Toivotaan kuitenkin parasta!

Tälläinen tilannepäivitys siis täältä. Katsotaan kirjoittaako seuraavaa päivitystä onnesta sekaisin oleva uusi äiti, vai omasta tukaluudestaan sekoava nainen. :D <3