CATEGORIES
2.10.2016

SOCIAL MEDIA AND ME

Mind

Photos Netta Suikkanen <3

IVYPARK Body

ADIDAS Leggings

NLY TREND Custom Bomber (#girlsunited)

ADIDAS Shoes

GINA TRICOT Cap

Tässä pienessä lukossani viime viikolla olen miettinyt myös paljon sosiaalista mediaa ja sen roolia elämässäni. Se on avannut työni myötä niin paljon ovia sekä tuonut upeita ja korvaamattomia kokemuksia elämääni, mutta aina välillä siitä on vaan pakko ottaa jonkinlaista taukoa. Mieleni aina vaan vaatii sen, vaikka olen perusluonteeltani supersosiaalinen ihminen. 

Usein sanotaan kiireen olevan isoin syy sometauoille, mutta omalla kohdallani se on ihan päinvastoin. Silloin kun on kiirettä ja vilinää, niin juuri silloin se some laulaa. Silloin yleensä menen virran mukana ja on helppo olla aktiivinen kaikissa kanavissa, kun tapahtuu ja maisemat vaihtuu. Usein tälläisten kiirejaksojen vastapainona tarvitsen rauhoittumista ihan kaikin tavoin. Silloin, kun minulla on aikaa haluan olla kotona, nukkua, tehdä hyvää ruokaa ja urheilla. Ihan omassa pienessä kuplassani. Silloin somen päivittäminen ei tunnu vaan luonnolliselta minulle ja se on ehkä isoin kompastuskiveni bloggaajana. Olen vaan aina ollut sen tyyppinen ihminen, että tarvitsen myös sitä omaa aikaa ajatuksille, elämän tarkoituksen pohtimiselle ja puhtaalle olemiselle, vaikka kaikki olisi todella hyvin. Ehkä se on jonkinlainen sisäinen keinoni löytää tasapaino kaiken keskellä. Hyvästä tasapainostahan koko elämässä on oikeasti kyse. 

Lapsuudenkodissani minulla ja siskoillani oli esimerkiksi vierekkäiset huoneet talomme yläkerrassa, mutta halusin jossain vaiheessa muuttaa huoneeni kodimme alakerrassa olevaan pienempään huoneeseen, koska kaipasin myös hiljaisuutta ja rauhoittumista kaikesta hulinasta. Tarvitsin vaan enemmän omaa tilaa. Pienenä vauvana päikkäreiden jälkeen saatoin myös olla vaunuissani pitkään ihan hiljaa tuijotellen vaan tuulessa heiluvia puita. En koskaan itkenyt tai huutanut, että minut tultaisiin vaunuista hakemaan pois. Ehkä sekin oli silloin jonkinlaista omaa aikaani. Myös nyt aikuisiällä olen ehdottomasti se tyyppi meidän perheestä, joka välillä vetäytyy eniten kaikesta ja saan siitä välillä perheeltäni huomautuksia. Se ei ole koskaan mitenkään tarkoituksellista, saatan vaan taas olla jotenkin oman pääni sisällä vähän liikaa. Olen ehkä aina siis ollut jonkinlainen pohdiskelija, vaikka se ei blogiteksteissäni tulisi ilmi. Minulle vaikeinta onkin juuri saada kaikki päässäni pyörivä sisältö paperille. Olen paljon parempi puhumaan kaikesta, kuin kirjoittamaan.

On siis välillä todella kummallista, että tämänhetkinen työni on juuri vastakohta sille omassa kuplassa olemiselle. Sosiaalinen media työnä vaatii oman itsensä "esille laittamista" joka päivä ja jatkuvaa sosiaalista aktiivisuutta. Mitä enemmän pidät itestäsi meteliä, päivität, olet paikalla ja esillä, niin sitä parempi. Olen aina ollut todella sosiaalinen, puhelias ja ulospäinsuuntautunut, joten suurimmaksi osaksi on tämä työ kuin tehty minulle, mutta välillä tosiaan tulee niitä stoppeja. Se toinen rauhallisuutta hakeva puoli minussa nostaa vaan päätään tasaisin väliajoin. Onneksi elämäni on sellaista, että pystyn myös pitämään muutamia päiviä siellä täällä "somelomaa", eikä kukaan varmaan edes huomaa sitä. Toisin ovat asiat julkimoilla, jotka joutuvat joka päivä olemaan äänessä, halusivat tai eivät.

Mietin tätä kaikkea esimerkiksi Justin Bieberin paljon puhuttanaalle keikalla, kun kundista selvästi huomasi, että pää oli jossain ihan muualla. Varmasti kamala tunne, kun sinne lavalle on vaan käveltävä oli fiilis mikä tahansa. En ikinä uskoisi, että oma pää moisessa pyörityksessä pysyisi kasassa. Kaikki meistä tarvitsee omaa tilaa, mutta usein pidämme sitä itsestäänselvyytenä. Vaikka oma some-maailmani on ihan lievimmästä päästä ammattimielessä, niin silti elämäntyylini herättää minussa välillä ajatuksia siitä, millaista kaikki olisi, jos en olisi enää töissä sosiaalisen median maailmassa. Olisinko esimerkiksi enemmän läsnä hetkessä? Olisinko parempi sisko, tytär, ystävä ja tyttöystävä? Välillä nimittäin tuntuu, että juuri se läsnä oleminen on vaikeampaa tässä ammatissa, kuin ennen. 

Toivon, että kukaan ei ymmärrä tekstiäni väärin. Olen ihan älyttömän kiitollinen kaikesta, mitä tämänhetkinen työni on tuonut elämääni, enkä vaihtaisi sen mukana tulleita ihmisiä ja kokemuksia mihinkään. Sosiaalinen media on mahdollistanut minulle aivan uudenlaisen elämänvaiheen, jota en koskaan kuvitellut saavani. Pelkästään matkustamisen mahdollisuus on sellainen, jota en missään vaiheessa ole pitänyt itsestäänselvyytenä. Itse asiassa koko ajan on vähän sellainen pieni pelko, että koska tämä mahdollisuus minulta loppuu. Yritän myös siksi nyt mennä ja tehdä täysillä kaikkea, etten varmasti myöhemmin kadu sitä, etten olisi tarttunut tilaisuuteen. Tarvitsen vaan välillä niitä hetkiä, että voin pysähtyä ja miettiä ympärilläni tapahtuvia ilmiöitä ja asioita.

Minulla on siis välillä todella ristiriitaisia tunteita kaikkeen sosiaaliseen mediaan liittyen, mutta kelläpä ei olisi? Ketä ei välillä ahdistaisi se, että kaikki pitää dokumentoida. Se ei vaan oikein kulje käsi kädessä läsnä olemisen kanssa, joka kuitenkin on kaiken onnellisuuden ydin. Siksi kannustankin teitä kaikkia hyödyntämään sosiaalisen median verkostoja ja mahdollisuuksia, mutta pitäen mielessä läsnäolon voiman ja merkityksen. Tehkää vaikka päätös pitää sosiaalisesta mediasta tietoisesti taukoja ja keskittykää niinä hetkinä vaan kaikkeen ympäröivään. Se tekee mielen tasapainolle niin hyvää. Se on ainakin minulle ihan elinehto ja toivon, että tämän tekstin myötä pystyin edes vähän selittämään sitä, miksi välillä itse menen offline. Elämä on ihan älyttömän kaunista sellaisenaan, ilman mitään filttereitä. Muistakaa se aina. <3

//A super long text about my relationship with social media. I love all the possibilities and opportunities it has given me, but at the same time I have come more and more aware of the fact that I just need some offline moments here and there to truly connect with myself and my surroundings.

Being present is the key to a happy and loving life and sometimes I feel that the social media world just doesn't go hand in hand with this belief. It's crazy how controversial the whole subject is for me, because I couldn't do my dream job without social media, but at the same time I know I can't get sucked into it too much. Thats why I have to balance it all out with some offline time sometimes.

I guess everyone can relate to this, even if your not working with social media as a career. Just remember to take time to yourself and your loved ones without documenting it all. It will give you so much more than a pretty picture. <3//

11.9.2016

KALE-FETA-CARROTS

Food

Tässä yksi vähän sattumalta ja "kaapin jämistä" syntynyt ruoka, joka on muodostunut nopeasti lemppari arkisafkakseni! Ruoan valmistusaika on n.30min, mutta itse työaikaa annos vaatii vaan vaivaiset 5 minuuttia. Annos toimii sellaisenaan tai loistavana lisukkeena esimerkiksi kanalle ja kalalle!
 
Porkkana-feta-lehtikaalisetti (2henk.)
 
1 norm. pussi luomuporkkanoita 
1-2 rkl oliiviöljyä
1tl rosmariinia (ei tarvitse olla tuoretta)
1/2 paketti Patros-fetaa
1/2 lehtikaalipussi
1 valkosipulinkynsi
mausteita oman maun mukaan
 
 
1. Pese ja halkaise porkkanat (itse suosin luomua, jolloin porkkanoita ei tarvitse kuoria) ja aseta ne leivinpaperin päälle. Ripottele porkkanoiden päälle hieman oliiviöljyä sekä rosmariinia ja paista uunissa 200° 15min ajan.
 
2. Porkkanoiden ollessa uunissa, kaada kulhoon n. 1/2 rkl oliiviöljyä ja purista sekaan 1 valkosipulinkynsi, sekoita. Nypi kulhoon mukaan n. 4 lehtikaalin varren lehdet ja mausta lehtikaalit haluamallasi tavalla (esim. pippuri, chilijauhe, paprikajauhe yms.) ja sekoita. 
 
3. Ota porkkanat pois uunista ja murusta niiden päälle 1/2 paketti Patros-fetaa (mielestäni parasta). Kaada sitten porkkanoiden ja fetan päälle maustetut lehtikaalit ja paista koko settiä vielä 10min uunissa (sama 200°). 
 
Huom! Fetan suolaisuuden vuoksi en suosittele lisäämään annokseen erikseen suolaa.
 
Toivottavasti tykkäätte tästä myös!