KIRA KOSONEN

Tämä kesä on ollut kyllä erityinen useasta eri syystä. Ensinnäkin on tämä kesä ollut meidän ensimmäinen pienenä perheenä, joka on vaatinut kyllä erilaista suunnittelua sekä totuttelua. Olen aina rakastanut kesäisin tehdä hetken mielijohteesta asioita, kuten lähteä ekstemporee iltauinnille, kavereiden kanssa terassille, yhdeksi yöksi jonkun mökille tai vaikka festareille, johon ei alunperin pitänyt lainkaan mennä.

Ekstemporee jutut ovat jääneet kyllä paljon vähemmälle, mutta niiden hetkien tilalle on tullut jotain aivan uutta. Nyt kesän parhaat hetket piilee myös paljon yksinkertaisimmissa asioissa. Niitä on ollut mm. tyttäremme varpaiden kastelu ekaa kertaa mereen, mökkipäikkärit koko perheen kesken, kahdenkeskinen aika mieheni kanssa ja ihan vaan arki yleensä. Se on hullua, miten iso tapahtuma voi olla vaikka oman lapsen porkkanan syönti ekaa kertaa. Montakohan kertaa täällä on tullut laulettua nyt ”Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa, nami nami nami nami porkkanaa..”

Uudenlaisen arjen lisäksi tätä kesää on siivittänyt vahvasti myös tärkeät merkkipäivät ja ollaan saatu tanssia peräti kolmen rakkaan ystävän häissä. Tämä ei vielä vähän aika sitten olisi ollut mahdollista, niin nyt on saanut kyllä olla erityisen kiitollinen siitä, että tämä oli ylipäätänsä mahdollista. Sain kunnian toimia myös parhaan ystäväni kaasona, kenet olen tuntenut ihan pikkutytöstä asti. Päivä oli kyllä äärimmäisen tunteikas ja varsinkin oma kaason puhe oli sellainen, mitä jännitin koko kesän läpi! Tuntuu kyllä hullulta olla fyysisesti sellaisessa hetkessä, jonka on aina kuvitellut päässään. Hääpäivän kruunasi kyllä morsiuskimpun heitto. En ole koskaan saanut morsiuskimppua kiinni, mutta juuri tämän kimpun saaminen? Se oli erityistä.

Kesän juhlat sai myös arvoisensa päätöksen, kun päästiin vihdoin ja viimein juhlimaan tyttäremme ristiäisiä. Nimen hän sai virallisesti jo Sveitsissä ollessamme, joten juhlat järjestettiin juuri kasteen vuoksi. Rento ja pieni tilaisuus järjestettiin lähiperheen sekä kummien kesken ja oli meille kyllä erityinen päivä. Olimme tyttäremme syntymän jälkeen ihan vaan kolmistaan Sveitsissä näkemättä ketään ennen tuloamme Suomeen, joten tuntui ihanalta saada meidän läheiset vihdoin kasaan ja nostaa malja tyttäremme syntymän johdosta. Ehdottomasti yksin kesän upeista kohokohdista ja hetkistä.

Kaiken tämän lisäksi ollaan oltu mökillä, kaupungissa ja yritetty vaan nauttia hetkestä, kesästä, hulluista helteistä, herkuista ja jääkylmistä juomista. Ehdottomana ykkössuosikkina itselläni on ollut juomapuolesta jäälatte, vaikka en kahvia ole juonutkaan viimeiseen 7 vuoteen juuri lainkaan. Jännästi vauva-arjen myötä se alkoi kuitenkin taas kiinnostelemaan :D.

Ruokien puolesta olen tasapainotellut raikkaiden ja raskaiden ruokien kanssa, koska pelkästään salaatilla ei mm. täysimettäminen oikein onnistu. Huomaan, että tarvitsen nyt paljon enemmän energiaa, josta syystä raikkaan salaatin kylkeen tilaankin usein vielä ranskalaiset tai vedän jonkun kesäisen pastan pääruoaksi. Varsinkin valkosipulinen rapupasta on ollut ehdoton kesä 2021 suosikki. Kotona on tullut tehtyä ruokaa ihan luvattoman vähän ja sen puolesta ehkä vähän odotankin jo perinteistä arkea, mutta nautitaan nyt tästä! Kyllä sitä makaronilaatikkoa ehtii taas talven aikana väsäilemään yhden jos toisenkin kerran.

Lastenhuoneen rakentaminen Sveitsistä käsin tänne Suomeen oli itselleni todella tärkeä ja terapeuttinen asia tehdä. En Sveitsissä päässyt oikein fiilistelemään mitään vauvajuttuja, koska takaraivossa poltti koko ajan tuleva muutto johonkin suuntaan maailmalla (ennen kuin saimme sopimuksen Suomeen). Sen vuoksi en oikein uskaltanut hankkia yhtään mitään ekstraa tai laittaa Sveitsissä esimerkiksi paikkoja kuntoon vauvaa varten. En myöskään nähnyt perhettä tai päässyt oikein jakamaan raskausaikaani läheisteni kanssa, josta johtuen lähestyvä elämänmuutos tuntui välillä jopa epärealistiselta. Oliko meille oikeasti tulossa pian vauva?

Tämän etäprojektin myötä pääsin kuitenkin uppoutumaan uuteen elämänvaiheeseen jotenkin paljon konkreettisemmin ja se toimi isona henkireikänä itselleni koko pandemia-raskaus-synnytys-muutto-epävarmuus kuvion keskellä. Yksin en olisi tähän kuitenkaan Sveitsistä käsin pystynyt, joten käännyin ihanan sisustussuunnittelija ystäväni Eveliina Alanteen puoleen. Eve auttoi minua myös viimeksi asunnon remontin yhteydessä, joten tiesin meidän olevan samalla sivulla kaikesta ja homman toimivan mutkattomasti myös etänä.

Projekti alkoi tuosta upeasta vuoritapetista, jonka löysin Photowallin sivuilta (*mainos). Tiesin alusta alkaen, että haluan huoneeseen jonkinlaisen vuori/metsä teeman, koska Sveitsin vuorilla on iso osa meidän tarinaamme mieheni kanssa. Tämä tapetti oli mielestäni kertakaikkisen upea, joten kaikki oikeastaan rakentui sen ympärille. Sen lisäksi kasasin Eveliinalle moodboardin sävymaailmasta sekä tunnelmasta, jota huoneeseen hain ja siitä pääsimme sitten eteenpäin.

Eveliina ehdotti heti alkuun seinien maalaamista tapetin kanssa sointuvaksi ja täydellisen sävyn löysimmekin Cover Story Paint -valikoimasta (*mainos). Seinien sävy on nimeltään AGATHA ja se on upea harmaanvihreä sävy, joka ei kyllä olisi voinut olla parempi valinta huoneeseen. Niin rauhallinen, kaunis ja helppo pari sisustamisen kannalta. Innostuin sävystä itseasiassa niin paljon, että vedin myös meidän maakuhuoneen päätyseinän samalla sävyllä.

Sisustuksen kannalta meidän ei tarvinnut onneksi aloittaa ihan alusta, sillä mm.vaatekaappi, tuoli, verhot, tyynyt sekä aikuisten sänky (joka stailattiin sohvaksi) löytyivät jo kotosalta. Eveliina osasi vaan pyöritellä huonekaluja ammattitaitonsa vuoksi paremmin kuin minä ja löytää niille vähän paremman paikan. Ekstra sänky oli mm. todella hyvä päätös pitää huoneessa vauvan yöhulinoiden takia. Tuosta vaatekaapista olen muuten joskus tehnyt oman postauksensa, jonka pääset lukemaan tästä.

Ehkä tärkeimmät hankinnat olivat näiden lisäksi Stokken Sleepi vauvan sänky (*mainos), sänkyverho, Com Com Copenhagen hoitopöytä sekä muutamat sisustusesineet Jollyroomin valikoimasta(*mainos). Matto ja pehmolelujen hauska riippukeinu ovat sen sijaan Even löytöjä Etsyn sivuita. Tuo riippukeinu on mielestäni jotenkin aivan ihana idea varsinkin, kun ollaan saatu läheisiltä niin paljon pehmoleluja lahjaksi. Siellä ne metsäneläimet kököttävät kaikki sulassa sovussa keskenään nallen vahtimana. Tuo jättinalle on itseasiassa kulkenut matkassani jo 18 vuotta (huh!) sillä sain sen ystäviltäni 16-vuotislahjaksi. Päätin jo silloin, että laitan sen jonain päivänä vielä oman lastenhuoneeni nurkaan istumaan ja siellä se nyt on.