CATEGORIES
19.9.2013

Teddy bear Day care

Lifestyle

Siskoni on tämän viikon Espanjassa pienen perheensä kanssa, minkä vuoksi tädin hoiviin tuli tällä kertaa pari karvakamua.

On kyllä aina yhtä hauskaa kävellä näiden hauvojen kanssa kadulla, ja katsella ihmisten reaktioita. Usein ihmiset siirtyvät kadun toiselle puolelle ja lapset otetaan visusti kainaloon tai syliin. Nämä hauvat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin ilkeitä vahtikoiria. Nallekarhut Ben ja Zara ovat koko ajan sylissä ja kaipaavat jatkuvaa pusuttelua sekä huomiota.

Kerran siskoni aviomies oli Benin kanssa lenkillä ja vastaan tuli rouva pienen puudelinsa kanssa. Rouva nosti rakkaan puudelinsa hätäpäissään syliin rottwailerin nähtyään. Siskoni mies nosti huumorimielessä Benin omaan syliinsä ja käveli rouvan ohi myös "hätääntyneenä". Rouva purskahti nauruun ja laski puudelinsa alas.

Koirien takia on ollut pakko nousta ylös lenkille. Motivaatio liikkumiseen on jostain syystä kuitenkin ihan täys nolla. Tänä syksynä on ollut paljon vaikeampaa päästä uudelleen urheilun makuun. Varmasti bloggaaminen ja sen aikatauluttaminen vaikuttaa asiaan, mutta ei saisi olla tekosyitä. Jos sinulla on hyviä motivaatiovinkkejä niin please let me know. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

18.9.2013

Adios Summer

My Style

Olemme saaneet nauttia aivan upeasta kesästä ja alkavasta syksystä. Iltakävelyillä kuitenkin tuntee jo tuulen viiman ja kädet hapuavat pikkuhiljaa kauluksia korkeammalle. On aika kaivaa kaulahuivit esiin ja hakea paksummat takit vintiltä alas.
 
Tämä ei kuitenkaan haittaa minua. Rakastan juuri tätä aikaa vuodesta. Kesän hulinat ja pakkopullat on nyt suoritettu, ja on taas ihan okei jäädä viikonloppuna vaan kotiin. Kesällä sitä ei vaan raaski jäädä neljän seinän sisälle jos ulkona paistaa aurinko. Se tuntuu niin paheelliselta. Vaikka useat tuttuni tituleeraisivat minut sosiaaliperhoseksi, niin lähimmäiseni tietävät miten hyvin viihdyn myös vaan kotona. Jos olisin eläin, olisin varmasti karhu, joka nukkuu talven yli ja herää keväällä kesän koitoksiin.
 
Yksi asia minua kuitenkin talvessa jännittää. Miten käy blogikuvien? Kuvaamisen tärkein elementti on valo. Valo, joka riistetään meiltä taas pian. Miten bloggaajat ottavat kiinnostavia asukuvia, kun täällä arktisessa pimeässä pohjoisessa pärjää vaan Uggeilla ja ylipitkillä untuvatakeilla! Ei kukaan jaksa katsoa South Parkin Kenny -tyyppisiä hahmoja postauksissa joka päivä. Tällainen minä kuitenkin olen aina talvisin tuolla ratikkapysäkillä.
 
Mielenkiinnolla haastan oman luovuuteni tulevana talvena tämän blogin myötä. Nyt kuitenkin kesän viimeiset asukuvat.