CATEGORIES
25.1.2021

KEHONKUVA RASKAUSAIKANA

Lifestyle

Raskaus on edennyt nyt ihan loppumetreille ja eilen saavutettiinkin iso virstanpylväs, sillä vauva on nyt täysikasvuinen ja saa tulla maailmaan koska haluaa! Laskettuun aikaan on kyllä vielä kolmisen viikkoa aikaa, joten helposti voi mennä yli kuukausikin tässä odotellessa, mutta mieltä helpottaa tieto siitä, että päästiin tämän rajan yli. Meillä on tarkoitus synnyttää meidän läheisessä pienessä yksityisessä sairaalassa ja siellä ei ole mm. ollenkaan keskoshoitoa. Jos tyttö olisi siis päättänyt tulla aiemmin maailmaan olisi meidän todennäköisesti pitänyt lähteä pääkaupungin sairaalaan synnyttämään, joka onneksi sekin tuossa aika lähellä. Tämä kuitenkin nyt erittäin hyvä näin, sillä olen täällä myös paljon yksin Petterin ollessa kiinni peleissä ja pelireissuilla. Meidän oma sairaala sijaitsee n. 5 minuutin kävelymatkan päässä meidän kotiovelta, niin sinne pääsen myös itse kävellen ellei supparit olisi heti ihan tajuttomat. Toivotaan nyt kuitenkin tietty sitä, että synnytys lähtisi käyntiin silloin kun Petteri on kotona tai edes jossain lähistöllä hehe.

Vaikka raskaus on edennyt hyvin muutamista perinteisistä vaivoista huolimatta, niin yksi asia on ollut kyllä varsinkin nyt viimeisen kolmanneksen ajan tapetilla ja se on oma kehonkuva. Olen aina ollut suht sinut itseni kanssa, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla itseäni tai elämääni vaikka somessa näkyviin juttuihin, mutta nyt raskauden aikana on asia vähän muuttunut. Huomaan, että olen paljon herkemmin vertaillut vaikka omaa muuttuvaa kehoa muiden raskaina olevien naisten kuviin ja aiheuttanut sillä itselleni epävarmuutta. Olen niin kiitollinen siitä, että olen jaksanut liikkua lähes koko raskauteni ajan ja se onkin ollut ihan äärettömän iso henkireikä itselleni (varsinkin nyt uuden lockdownin alla), mutta kyllä löytyy myös paljon päiviä, kun katsoo omaa kehoa peilistä ja tuntee itsensä vaan niin isoksi ja kömpelöksi. Kaikki vaatteet kiristää, alusvaatteet rullautuu mahan alle ja samat legginsit ovat päällä päivästä toiseen, kun kaikki verkkaritkin ovat jääneet pieniksi. Siinä samassa katselee vielä kuvia upeista raskaustyyleistä somessa ja miettii haikeana miten ihana olisikaan vähän ehostautua ja lähteä jonnekin kotoota. Muuallekin kuin ruokakauppaan.

Tiedän, että lisääntyneet kilomäärät raskausaikana ja vaikka raskausmahan koko ovat NIIIN yksilöllisiä juttuja, että kaikenlainen vertailu on aivan turhaa, mutta helposti sitä välillä vaan uppoaa siihen kaninkoloon. On rehellisesti välillä aika vaikea tiedostaa, että painoa on tullut melkein 15kg kehoon lisää, vaikka se onkin vielä täysin normaalia suhteessa omaan kokooni ja painooni ennen raskautta. Älä siis itsekään vertaa omaa painonnousuasi tähän lukuun jos olet raskaana! Me olemme kaikki niin yksilöllisiä. Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, että olen koko ajan ollut super sinut tämän kaiken muutoksen kanssa ja oman epävarmuuden pyörteissä on useasti pitänyt muistuttaa itseään siitä, miten normaalia tämä kaikki on ja kiittää kehoa siitä, että se pystyy rakentamaan vauvalle kaikki tarvittavat palikat tervettä ja turvallista kasvua varten. Se on oikeasti lopulta ihan kaikkein tärkeintä. 

Halusin kirjoittaa tästä muutaman lauseen myös siksi, että julkaisin eilen itsestäni muutamia kuvia nyt viimeisilläni raskaana ja vaikka näistä kuvista tuli lopulta mielestäni todella kauniita oli niidenkin ottamisen taustalla pieni meltdown siitä, miltä oma keho näyttää ja tuntuu juuri nyt. Varsinkin siinä kohtaa kun kiskoin uikkaria päälleni. Uskon, että suurin osa naisista (ellei jopa kaikki) koe vastaavanlaisia turhautumisen hetkiä omasta kehostaan raskausaikana ja siksi halusin puhua tästä vielä ääneen ja valottaa myös omia fiiliksiä ja epävarmuuksia kuvien takaa. Sekin on nimittäin aivan täysin normaalia. 

5.12.2020

RASKAUSAJAN VAIVAT JA YLLÄTYKSET

Lifestyle

Raskautta on takana kohta 30 viikkoa eli noin 3/4 tätä kaikkea on jo takanapäin! Muutama kuukausi vielä ja sitten ollaankin ihan uuden vaiheen pyörteissä ja siellä niitä yllätyksiä varmasti vasta riittääkin. Uskon, että nämä vikat kuukaudet menevät aika nopeasti eteenpäin, kun tässä välissä on vielä kaikki pyhät. Voi olla, että syön myös sanani tuossa viimeistään helmikuun puolella. Katsotaan nyt miten tämä loppupätkä menee.

Tähän saakka raskausaika on sujunut mielestäni kyllä todella hyvin ilman mitään isoja komplikaatioita tai säikähdyksiä. Koronan sairastaminen taisi olla tähän mennessä se isoin asia, joka aiheutti stressiä, mutta onneksi siitäkin selvittiin lievin oirein ja vauvalla näyttäisi olevan kaikki nyt hyvin. Olen ollut kyllä äärimmäisen tyytyväinen siihen, miten Sveitsissä on hoidettu kaikki asiat. Koko ajan ollut sellainen olo, että ollaan todella osaavissa käsissä myös täällä. Ainoastaan paperisota on ollut täällä ihan päätöntä! :D
Osasin odottaa raskausajalta tietysti muutamia ”klassisia” oireita, mutta myös joitakin ylläreitä on tullut matkan varrella vastaan. Olen myös huomannut, että jokaikinen kerta, kun puhun jostain oireista vaikka Instagramin puolella niin inboxiin vyöryy viestejä kohtalotovereilta TAI vaihtoehtoisesti täysin päinvastaisia kokemuksia. Se on ainakin tullut selväksi, että raskauksia ja niiden oireita on kyllä aivan laidasta laitaan ja koskaan ei varmaan voi tietää, mitä kaikkea omalla kohdalle napsahtaa ihanasta raskausajan ruletista.

Tähän mennessä omat isoimmat vaivat ovat ehdottomasti olleet pahoinvointi ja unettommuus. Itsehän oksentelen vielä nyt viikolla 30… Ihan oikein naurattaa, kun joskus rv10 aikana (ja pahoinvoinnin pahimman vaiheen pyörteissä) mietin, että enää muutama viikko tätä. Haha, how wrong was I! Päivittäistä oksentelua jatkui varmaan rv21-22 saakka ja siitä saakka sitä on onneksi ollut enää satunnaisesti muutamia kertoja viikossa. Jotenkin veikkaan, että kuulun siihen porukkaan, ketkä pahoinvoivat ihan koko raskauden läpi, mutta katsotaan nyt.
Toinen asia, joka minut yllätti oli unettomuus. Olin koko ajan jotenkin henkisesti varautunut siihen, että nukkuminen loppuu sitten kun vauva tulee maailmaan, mutta en osannut odottaa tälläistä unettomuutta jo raskausaikana. Raskauden alkuvaiheessa kärsin todella pahoista levottomista jaloista, jotka valvottivat aina öisin. Niihin löysin isoimman avun magnesiumista, rautalisästä, nesteytyksestä sekä kylmähoidosta. Jääkylmässä vedessä jalkojen liottaminen oli mm. ihan parasta tai Ice Power -voiteen hyödyntäminen. Myös tukisukista oli jonkin verran apua. Muuten uskon, että kokeilin näiden lisäksi kyllä ihan kaikki poppakonstit mitä vaan internetin syövereistä löysin.

Raskauden keskivaiheessa levottomat jalat vähän helpotti, mutta tilalle tuli heräily ja valvominen. Vessassa on tullut ravattua öisin koko raskauden läpi, mutta yhtäkkiä en enää saanut unen päästä kiinni jos heräsin vessaan. Saatoin valvoa tunteja putkeen ilman tietoakaan unesta. Joskus syöminen yöllä auttoi tähän ja joskus ei. Tämä sama on jatkunut nyt ihan tänne rv30 saakka, mutta nyt myös epämukavuus on lisätty yhdistelmään kasvaneen mahan takia. On super vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa, koska olen tottunut nukkumaan suuren osan yöstä myös selälläni, joka ei tunnu enää ollenkaan hyvältä, eikä sitä myöskään suositella. Vauva potkii minut heti hereille jos pyörähdän selälle. Olen taistellut raskaustyynyä vastaan, koska yritän pitää Sveitsi-hankinnat mahdollisimman pieninä ja vähäisinä, jotta muutto takaisin Suomeen olisi helpompaa, mutta kohta varmaan luovutan ja hankin sellaisen jos siitä on apua tähän loppuvaiheeseen ja vaikka imettämiseen myöhemmin.
Myös oma mieli on yllättänyt jo muutamaan otteeseen raskausaikana, mutta siitä haluaisin kirjoittaa ihan oman postauksensa. Olin raskauden alussa todella yllättynyt siitä, miten apaattinen oma olo mm. oli. Olin maailman onnellisin positiivisen tuloksen tekemisestä, mutta melkein koko ensimmäisen kolmanneksen ajan oli oma oloni todella alakuloinen. Ihan, kun kaikki endorfiinit olisivat yhtäkkiä kadonneet kehostani. Jotenkin jopa säikähdin sitä fiilistä, koska tiesin olevani onnellinen, mutta silti mikään ei oikein tuntunut miltään.

Raskauden keskivaiheessa tämä olo kuitenkin onneksi helpotti ja aloin innostumaan raskausajasta ja tulevasta vauvasta ihan eri tavalla. Oli kuitenkin ihan kamalaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei alkuun ollut niin ”fiiliksissä” kun olisi ajatellut. Se vaivasi minua paljon raskauden alkuvaiheessa. Varmasti hormonitoiminnan temppuja, mutta asia josta on mielestäni todella tärkeää myös puhua. Monilla on vastaavia fiiliksiä ehkä koko raskausajan läpi tai silloin kun lapsi tulee maailmaan. Uskon, että raskauden jälkeinen masennus voi alkaa mm. juuri siitä, kun ei yhtäkkiä tunnekaan mitään mitä olisi halunnut tai kuvitellut. Jos synnyttäminen tai oman lapsen näkeminen ensi kertaa ei olekaan mikään maaginen hetki, josta kaikki puhuvat. Tästä syystä yritän olla laittamatta siihen hetkeen ainakaan liikaa odotuksia tai paineita.

Kyselin myös teiltä millaisia oireita, vaivoja ja yllätyksiä raskausaika on tuonut mukanaan, koska kuten sanoin, kaikki raskaudet ja niiden oireet voivat olla niin erilaisia! Pieni vertaistuki ees muutamiin juttuihin on kuitenkin välillä enemmän kuin tarpeen, joten tässä vähän listaa teidän jakamista raskausajan vaivoista ja ylläreistä:

Anemia, harkkasupistukset, hiivatulehdukset, vuotohäiriöt, käsien puutuminen, lihominen, närästys, unettomuus, levottomat jalat, raskaushepatogestoosi, sukkapuikkokivut, liitoskivut, jäätävä väsymys, hikoilu, raskausajan akne, ihon värimuutokset, ihon hilseily, migreenit, päänsäryt, tukkoinen nenä, limainen kurkku, jatkuva nälkä, limakalvojen kuivuminen, mielialan vaihtelut, masentuneisuus, karvojen kasvun lisääntyminen, kaljuuntuminen, rasvoittuvat hiukset, jatkuva virtsaaminen tarve, virtsankarkailu, hengästyminen, hengenahdistus, pyörtyily, nenäverenvuoto, iskias, särkyvät nivelet, suonikohjut, verta vuotavat ikenet, selkäkivut, sydämen rytmihäiriöt, ummetus, peräpukamat, pahoinvointi ja raju jatkuva oksentaminen…

Tätä listaa kun katsoi, niin itselle tuli ainakin sellainen olo, että ei kannata paljoa valittaa. Aika vähällä onneksi päästy jos ruletista omalle kohdalle osui ”vaan” oksentelu, levottomat jalat, unettomuus, mielen muutokset alkuvaiheessa ja nyt lievät alaselkä- sekä liitoskivut. Onhan tässä tosin vielä muutama kuukausi aikaa, joten katsotaan osuuko arpaonni vielä muiden oireiden osilta omalle kohdalle. Se pakko ainakin mainita, että karvojen kasvun kiihtymisen sijaan olen huomannut, että mm. jalkakarvat eivät itsellä kasva juuri lainkaan! Voin olla sheivaamatta nyt viikkoja ihan sileillä säärillä. Varmaan positiivisen sivuoire, mitä oma raskausaika on tuonut tullessaan hehe. 

En ehkä sanoisi, että olen itse ollut niitä keille raskausaika on ollut pelkkää hehkua ja maagista aikaa, mutta en myöskään niitä, keille se olisi ollut todella raskasta. Aika kultaista keskitietä ollaan menty ja monesta asiasta olen äärimmäisen kiitollinen. Esimerkiksi siitä, että raskauden alkuvaiheen jälkeen (kun pahoinvointi ja väsymys oli pahimmillaan) pystyin palaamaan liikunnan sekä lähes normaalin ruokavalioni pariin. Nämä kaksi asiaa ovat jo pitäneet oman oloni paljon tasapainoisempana raskausajan läpi ja se on vaikuttanut myös isosti mieleen.