CATEGORIES
24.4.2020

5 TÄRKEÄÄ ESINETTÄ KODISSANI

Lifestyle

Päivä 39 jo kotosalla ja vähän alkaa kieltämättä seinät kaatua jo päälle. Varsinkin nyt, kun olen ison osan päivästä yksin kotona, kun Petteri treenaa valmentajansa kanssa muualla. Heilläkin on isot erikoisjärjestelyt treenaamisen suhteen nyt meneillään, mutta pääseepähän aina hetkeksi pois kotosalta. Oma elämä kodin ulkopuolella on rajoittunut nyt kaupassa käyntiin ja muutamiin turvaväli-lenkkeihin ystävän tai siskon kanssa. Muuten oma arki kuitenkin pyörii vielä täältä kotoa käsin ja pakko kyllä myöntää, että aikamoista vuoristorataa on ollut mielen kanssa ainakin nyt viime viikolla. Se on kyllä varmaan ihan normaalia, että flow on nyt välillä vähän kadoksissa ja sen suhteen saakin olla itselle armollinen. Kuka edes tietää kauan tätä vielä kestää.

Onneksi voin kuitenkin tehdä töitä, vaikka siitä ei tällä hetkellä saisikaan samalla tavalla rahallista korvausta. Sen myötä on pysynyt rytmi kunnossa ja päivät menevät nopeammin ohi. On ollut myös ihan kiva keksiä uusia sisältöideoita täältä kodin keskeltä, vaikka siihenkin pitää jossain vaiheessa kehitellä jotain vaihtoehtoja varmasti jos/kun tämä tilanne vielä pitkittyy. Sillä välin tässä yksi postausidea, joka tuli mieleen siivoessani kaappejani! Meillä on kaikilla varmasti useampia esineitä kotona, joilla on jotain tunnearvoa, mutta harvemmin niitä tulee syystä tai toisesta nostettua esille. Tässä muutamia omia tarinoita esineiden takaa, jotka ovat minulle tärkeitä. Olisi ihana lukea näitä myös muilta.
Mumin reseptikirjat

En edes tiedä kuinka vanhoja nämä isoäitini reseptikirjat ovat. Osa näistä on hänen reseptejään, mutta osa selkeesti myös vanhempia. Isoäidistäni muistankin erityisesti hänen leipomansa korvapuustit, omatekoisen siman sekä suussasulavan stroganoffin. Aina kylään tultuaessa syötiin pullaa ja käytiin metsässä bongailemassa lintuja. Muistan myös erityisesti, kun järjestimme aina siskojeni kanssa teekutsut muumilimulla Mumin ja Ukin kanssa. Nämä reseptikirjat muistuttavat minua niistä ajoista sekä muutama muukin isovanhempieni vanha esine, jota olen säilyttänyt kotona.
Isovanhempien kuva

Tässä on taas sitten äitini vanhemmat ja meidän Iomama ja Iopapa. He olivat onnellisesti naimisissa 61 vuotta ennenkuin isoäitini nukkui pois… isoisäni siinä vierellä pitämässä kädestä kiinni. Sain tämän valokuvan pikkusiskoltani Nelliltä pari kolme vuotta sitten, kun olin jo melkein menettänyt toivoni tasapainoisen parisuhteen löytämisestä. Pikkusiskoni sanoi, että tämä kuva oli aina pienenä isosiskomme Hannan huoneessa ja ehkä hän sitä aina katsomalla pystyi vetämään puoleensa samankaltaisen pitkän ja onnellisen parisuhteen. Isosiskomme on ollut jo melkein 15 vuotta yhdessä oman miehensä kanssa. Katselinkin tätä kuvaa sitten usein kotona ja kuvittelin miltä vastaava terve ja onnellinen parisuhde mahtaa tuntua ja menin sen tunteen kanssa aina nukkumaan. Ei siitä selvästi haittaakaan ollut. Ihana idea siskoltani <3
Kassi Nepalista

Olin 8 vuotta sitten Nepalissa auttamassa paikallista omatoimista orpokotia ystäväni kautta, joka asui Kathmandussa siihen aikaan. Tämä matka oli elämäni yksi parhaimmista päätöksistä, enkä usko minkään reissun rikastuttaneen minua enemmän kuin tämä. Orpokotia pyöritti 82-vuotias Ama, joka oli ottanut hoiviinsa 27 lasta kaduilta, joista yksi oli 6kk vauva Asmita, joka oli jätetty Aman rappusille vastasyntyneenä. Ama sai apua ainoastaan veljeltään lasten hoidossa, josta syystä ystäväni ja muutama muu paikallinen suomalainen olivat alkaneet auttamaan heitä. Vietin täällä muutaman viikon Aman ja lasten kanssa sekä muutaman yön jopa ihan yksin 27 lapsen kanssa, kun Ama vieraili kotikylässään. Voin kertoa, että tämä oli yksi elämäni vaikein koettelemus, varsinkin kuin Asmita vielä sairastui juuri sinä aikana ja yhtäkkiä vastuullani oli kuusikuukautinen kuumeinen vauva sekä 26 muuta lasta. Näin jälkeenpäin tuntuu ihan hullulta, että koskaan edes olin siinä tilanteessa.

Näistä viikoista olisi vaikka kuinka paljon tarinoita muutenkin ja niistä tarinoista minua muistuttaa aina tämä kassi, jonka sain Amalta ja lapsilta viimeisenä iltanani Nepalissa. Heillä ei ollut yhtään ylimääräistä ja kaikki raha, jota Ama sai mm. opettamisesta läheisessä koulussa meni lasten ruokiin, joka oli aina riisiä ja perunaa. Ei mitään muuta. Tuntui niin pahalta ottaa tälläinen lahja siksi heiltä vastaan, mutta pidin huolta, että he saivat lahjaan menneet varat kyllä monenkertaisena takaisin. Toivottavasti en koskaan hukkaa tätä kassia. Se symboloi minulle niin monta tärkeää asiaa ja arvoa.
Pieni siskokirja

Isosiskoni ei varmaan edes muista antaneensa minulle tätä kirjaa, mutta sain sen Hannalta kun hän palasi kielikurssilta Maltalta, kun olimme teinejä. Siihen aikaan tappelimme puolin ja toisin todella paljon molempien siskojeni kanssa (kuten teinarit yleensä), mutta olimme myös aina toistemme tukena kaikessa. Muistan siskollani olleen siihen aikaan jonkin verran sydänsuruja ja istuin aina hänen huoneessaan kuuntelemassa niitä ja antamassa tukea (aivan kuten tänäkin päivänä molempien siskojeni kanssa). Tullessaan Maltalta kesällä 2000 hän antoikin minulle tämän pienen A Special Sister -kirjan, jonka takana luki ”Kiitos kaikesta mitä olet nyt jo minun hyväkseni tehnyt. Olet paras kaveri. <3: Hanna”. Olen säilyttänyt kirjaa siitä saakka.

Big sisters are the crab grass in the lawn of life. - Charles M. Scultz.

An ounce of blood is worth more than a pound of friendship. -Spanish Proverb
Ruusukvartsi

Minulla on kerääntynyt kotiin jo useita kristalleja sekä energiakiviä, mutta yksi niistä on se kaikkein tärkein. Ensimmäinen oma kiveni, ruusukvartsi. Tämä kristalli on matkustanut mukanani ihan kaikkialle siitä saakka kun sen ostin ja jollain tapaa siitä on tullut myös onnen kiveni. Minulle kiven myynyt henkilö sanoikin itseasiassa, että tämä kivi tulee kulkemaan mukanani ihan mummoksi saakka.

Yksi parhaista muistoista tämän kiven kanssa on pieni mediataatiohetki Sveitsin vuorilla kun olin siellä ekaa kertaa työni puolesta enkä ollut vielä tavannut poikaystävääni. Vetäydyin isosta ryhmästämme, istuin alas nurmikolle vuorten eteen, otin ruusukvartsin käteeni ja sanoin ääneen vuorille sen mitä toivon elämääni saapuvan. Lausuin myös ääneen kaikki ne piirteet, joita ”tuleva mieheni” on sekä miltä se kaikki minusta tuntuu. Sattumaa vai Universumin vetovoimaa, niin ihan hymyilyttää kun luen sitä listaa nyt. Ihastuin Sveitsiin silloin myös täysin ja sanoin samalla reissulla ääneen, että ”kunpa tapaisin miehen, joka asuisi täällä vaikka väliaikaisesti”. Kappas kappas. Be careful what you wish for cause you just might get it.

Näiden lisäksi olisin voinut nostaa esille mm. äitini ja isoäitini vanhat sormukset, VHS-kasetit lapsuudestani ja taulun, jonka takana on parhaiden ystävieni kirjoitukset. Nämä kaikki olisivat niitä asioita, joita ekana pelastaisin tulipalon alta, koska niiden tunnearvo on korvaamatonta. Mitä tärkeitä esineitä omasta kodistasi löytyy?
13.4.2020

2020 PÄÄSIÄINEN PUHELINRÄPSYINÄ

Lifestyle

Ihanaa pääsiäismaanantaita kaikille! Toivottavasti nautitte pyhistä poikkeuksellisista olosuhteista huolimatta. Olemme perinteisesti kokoontuneet aina pääsiäissunnuntaina perheen kesken viettämään pyhiä, mutta tänä vuonna pääsiäinen vietettiin kahdestaan kotosalla. Alkuun toki harmitti, että olemme Suomessa emmekä silti voi kokoontua kaikki yhteen, mutta loppujen lopuksi tästä tuli kuitenkin aivan ihana pääsiäinen.

Pidin koko viikonlopun kameran piilossa, mutta tässä muutamia puhelinräpsyjä, joita tuli napattua viikonlopun aikana! Paljon hyvää ruokaa, lepäämistä, siivoamista, yhdessäoloa ja kikattelua. Muistelen tätä pääsiäistä kyllä lämmöllä kaikesta huolimatta.
Kävin läpi vähän vanhoja tavaroita ja kikattelin vanhoille valokuville. Tässä ollaan siskojen kanssa pienenä Arcanchonissa meidän ranskalaisten serkkujen luona. En kestä mun ja Nellin sympaattisia liivi-lookkeja tässä.
Kävin läpi myös kirppiskamoja ja hitto miten hyvältä tuntuu päästä taas irti ylimääräisestä tavarasta. Niin vapauttavaa! Join viikonloppuna myös pitkästä aikaa kahvin. Villiä eikö? Olen viime vuosina siirtynyt täysin teenjuojaksi, mutta tämä Petterin väsäämä erikoiskahvi houkutteli luokseen.
Perhe-chatin memet naurattivat, kuten muutenkin koko ajan nyt eristäytymisen aikana. Tämä taisi olla siskoni miehen lähettämä, mutta meidän iskä on kyllä ehdottomasti aktiivisin tämän osion suhteen. :D
Haluttiin tehdä viikonlopusta vähän erityinen, jonka takia lauantaina pidettiin treffi-ilta #stayhome tyyliin. Tälläydyttiin, katettiin pöytä koreaksi, sytytettiin kynttilöitä kaikkialle ja haettiin ruoat kotiin Farangista. Ruokien kanssa oli kyllä vähän säätöä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Istuimme kahdestaan kotona iltamyöhään saakka, juotiin viiniä ja vaan höpöteltiin ilman telkkaria ja puhelimia. Paras ilta pitkään aikaan ja suosittelenkin isosti tälläistä irtiottoa vaikka se olisikin vaan kotona!
Pääsiäisviikonlopun kaikki aamupalat tuli nautittua sängystä käsin. Viritettiin reilu viikko sitten makuuhuoneen vanha telkkari toimimaan ja nyt vapaa-aamuina ollaan kyllä nautittu siitä täysin. Järjestin sunnuntaina myös pääsiäismunametsästyksen kotona pienten arvoitusten myötä, joka oli kyllä super viihdyttävä ohjelmanumero tähän viikonloppuun. :D

Pääsiäissunnuntain kruunasi edellisillan Farang jämät sekä Andrea Bocellin live-konsertti #MusicForHope tyhjästä Duomo di Milanon kirkosta. Tunnelma lähetyksessä oli niin herkkä, että pari kyyneltä siinä kyllä vierähti poskia pitkin alas. Tämä oli tosin kyllä odotettavissa, sillä Bocellin musiikki nostaa muutenkin omat tunteet aina pintaan. Olenkin tänään kuunnellut toistolla mm. Andrean duettoa hänen poikansa Matteon kanssa - Fall on me. Oletteko kuulleet tämän? Jotenkin niin koskettava, että kyyneleet meinasivat virrata jo aamupuuron äärellä taas.

On ollut kyllä kertakaikkisen ihana pääsiäinen, vaikka vähän erilainen tästä nyt tulikin. Viikonlopun paras uutinen oli myös se, että äitini pääsee isäpuoleni kanssa vihdoin kotiin Suomeen Espanjasta tällä viikolla. He ovat olleet siellä täyseristyksissä jo tovin, mutta nyt pääsevät onneksi tänne. Minua ainakin helpottaa idea siitä, että sitten kaikki perheenjäsenet ovat samassa paikassa ja mamma myös lähellä. <3