5.12.2020

RASKAUSAJAN VAIVAT JA YLLÄTYKSET

Lifestyle

Raskautta on takana kohta 30 viikkoa eli noin 3/4 tätä kaikkea on jo takanapäin! Muutama kuukausi vielä ja sitten ollaankin ihan uuden vaiheen pyörteissä ja siellä niitä yllätyksiä varmasti vasta riittääkin. Uskon, että nämä vikat kuukaudet menevät aika nopeasti eteenpäin, kun tässä välissä on vielä kaikki pyhät. Voi olla, että syön myös sanani tuossa viimeistään helmikuun puolella. Katsotaan nyt miten tämä loppupätkä menee.

Tähän saakka raskausaika on sujunut mielestäni kyllä todella hyvin ilman mitään isoja komplikaatioita tai säikähdyksiä. Koronan sairastaminen taisi olla tähän mennessä se isoin asia, joka aiheutti stressiä, mutta onneksi siitäkin selvittiin lievin oirein ja vauvalla näyttäisi olevan kaikki nyt hyvin. Olen ollut kyllä äärimmäisen tyytyväinen siihen, miten Sveitsissä on hoidettu kaikki asiat. Koko ajan ollut sellainen olo, että ollaan todella osaavissa käsissä myös täällä. Ainoastaan paperisota on ollut täällä ihan päätöntä! :D

Osasin odottaa raskausajalta tietysti muutamia ”klassisia” oireita, mutta myös joitakin ylläreitä on tullut matkan varrella vastaan. Olen myös huomannut, että jokaikinen kerta, kun puhun jostain oireista vaikka Instagramin puolella niin inboxiin vyöryy viestejä kohtalotovereilta TAI vaihtoehtoisesti täysin päinvastaisia kokemuksia. Se on ainakin tullut selväksi, että raskauksia ja niiden oireita on kyllä aivan laidasta laitaan ja koskaan ei varmaan voi tietää, mitä kaikkea omalla kohdalle napsahtaa ihanasta raskausajan ruletista.

Tähän mennessä omat isoimmat vaivat ovat ehdottomasti olleet pahoinvointi ja unettommuus. Itsehän oksentelen vielä nyt viikolla 30… Ihan oikein naurattaa, kun joskus rv10 aikana (ja pahoinvoinnin pahimman vaiheen pyörteissä) mietin, että enää muutama viikko tätä. Haha, how wrong was I! Päivittäistä oksentelua jatkui varmaan rv21-22 saakka ja siitä saakka sitä on onneksi ollut enää satunnaisesti muutamia kertoja viikossa. Jotenkin veikkaan, että kuulun siihen porukkaan, ketkä pahoinvoivat ihan koko raskauden läpi, mutta katsotaan nyt.

Toinen asia, joka minut yllätti oli unettomuus. Olin koko ajan jotenkin henkisesti varautunut siihen, että nukkuminen loppuu sitten kun vauva tulee maailmaan, mutta en osannut odottaa tälläistä unettomuutta jo raskausaikana. Raskauden alkuvaiheessa kärsin todella pahoista levottomista jaloista, jotka valvottivat aina öisin. Niihin löysin isoimman avun magnesiumista, rautalisästä, nesteytyksestä sekä kylmähoidosta. Jääkylmässä vedessä jalkojen liottaminen oli mm. ihan parasta tai Ice Power -voiteen hyödyntäminen. Myös tukisukista oli jonkin verran apua. Muuten uskon, että kokeilin näiden lisäksi kyllä ihan kaikki poppakonstit mitä vaan internetin syövereistä löysin.

Raskauden keskivaiheessa levottomat jalat vähän helpotti, mutta tilalle tuli heräily ja valvominen. Vessassa on tullut ravattua öisin koko raskauden läpi, mutta yhtäkkiä en enää saanut unen päästä kiinni jos heräsin vessaan. Saatoin valvoa tunteja putkeen ilman tietoakaan unesta. Joskus syöminen yöllä auttoi tähän ja joskus ei. Tämä sama on jatkunut nyt ihan tänne rv30 saakka, mutta nyt myös epämukavuus on lisätty yhdistelmään kasvaneen mahan takia. On super vaikea löytää hyvää nukkumisasentoa, koska olen tottunut nukkumaan suuren osan yöstä myös selälläni, joka ei tunnu enää ollenkaan hyvältä, eikä sitä myöskään suositella. Vauva potkii minut heti hereille jos pyörähdän selälle. Olen taistellut raskaustyynyä vastaan, koska yritän pitää Sveitsi-hankinnat mahdollisimman pieninä ja vähäisinä, jotta muutto takaisin Suomeen olisi helpompaa, mutta kohta varmaan luovutan ja hankin sellaisen jos siitä on apua tähän loppuvaiheeseen ja vaikka imettämiseen myöhemmin.

Myös oma mieli on yllättänyt jo muutamaan otteeseen raskausaikana, mutta siitä haluaisin kirjoittaa ihan oman postauksensa. Olin raskauden alussa todella yllättynyt siitä, miten apaattinen oma olo mm. oli. Olin maailman onnellisin positiivisen tuloksen tekemisestä, mutta melkein koko ensimmäisen kolmanneksen ajan oli oma oloni todella alakuloinen. Ihan, kun kaikki endorfiinit olisivat yhtäkkiä kadonneet kehostani. Jotenkin jopa säikähdin sitä fiilistä, koska tiesin olevani onnellinen, mutta silti mikään ei oikein tuntunut miltään.

Raskauden keskivaiheessa tämä olo kuitenkin onneksi helpotti ja aloin innostumaan raskausajasta ja tulevasta vauvasta ihan eri tavalla. Oli kuitenkin ihan kamalaa tuntea syyllisyyttä siitä, ettei alkuun ollut niin ”fiiliksissä” kun olisi ajatellut. Se vaivasi minua paljon raskauden alkuvaiheessa. Varmasti hormonitoiminnan temppuja, mutta asia josta on mielestäni todella tärkeää myös puhua. Monilla on vastaavia fiiliksiä ehkä koko raskausajan läpi tai silloin kun lapsi tulee maailmaan. Uskon, että raskauden jälkeinen masennus voi alkaa mm. juuri siitä, kun ei yhtäkkiä tunnekaan mitään mitä olisi halunnut tai kuvitellut. Jos synnyttäminen tai oman lapsen näkeminen ensi kertaa ei olekaan mikään maaginen hetki, josta kaikki puhuvat. Tästä syystä yritän olla laittamatta siihen hetkeen ainakaan liikaa odotuksia tai paineita.

Kyselin myös teiltä millaisia oireita, vaivoja ja yllätyksiä raskausaika on tuonut mukanaan, koska kuten sanoin, kaikki raskaudet ja niiden oireet voivat olla niin erilaisia! Pieni vertaistuki ees muutamiin juttuihin on kuitenkin välillä enemmän kuin tarpeen, joten tässä vähän listaa teidän jakamista raskausajan vaivoista ja ylläreistä:

Anemia, harkkasupistukset, hiivatulehdukset, vuotohäiriöt, käsien puutuminen, lihominen, närästys, unettomuus, levottomat jalat, raskaushepatogestoosi, sukkapuikkokivut, liitoskivut, jäätävä väsymys, hikoilu, raskausajan akne, ihon värimuutokset, ihon hilseily, migreenit, päänsäryt, tukkoinen nenä, limainen kurkku, jatkuva nälkä, limakalvojen kuivuminen, mielialan vaihtelut, masentuneisuus, karvojen kasvun lisääntyminen, kaljuuntuminen, rasvoittuvat hiukset, jatkuva virtsaaminen tarve, virtsankarkailu, hengästyminen, hengenahdistus, pyörtyily, nenäverenvuoto, iskias, särkyvät nivelet, suonikohjut, verta vuotavat ikenet, selkäkivut, sydämen rytmihäiriöt, ummetus, peräpukamat, pahoinvointi ja raju jatkuva oksentaminen…

Tätä listaa kun katsoi, niin itselle tuli ainakin sellainen olo, että ei kannata paljoa valittaa. Aika vähällä onneksi päästy jos ruletista omalle kohdalle osui ”vaan” oksentelu, levottomat jalat, unettomuus, mielen muutokset alkuvaiheessa ja nyt lievät alaselkä- sekä liitoskivut. Onhan tässä tosin vielä muutama kuukausi aikaa, joten katsotaan osuuko arpaonni vielä muiden oireiden osilta omalle kohdalle. Se pakko ainakin mainita, että karvojen kasvun kiihtymisen sijaan olen huomannut, että mm. jalkakarvat eivät itsellä kasva juuri lainkaan! Voin olla sheivaamatta nyt viikkoja ihan sileillä säärillä. Varmaan positiivisen sivuoire, mitä oma raskausaika on tuonut tullessaan hehe.

En ehkä sanoisi, että olen itse ollut niitä keille raskausaika on ollut pelkkää hehkua ja maagista aikaa, mutta en myöskään niitä, keille se olisi ollut todella raskasta. Aika kultaista keskitietä ollaan menty ja monesta asiasta olen äärimmäisen kiitollinen. Esimerkiksi siitä, että raskauden alkuvaiheen jälkeen (kun pahoinvointi ja väsymys oli pahimmillaan) pystyin palaamaan liikunnan sekä lähes normaalin ruokavalioni pariin. Nämä kaksi asiaa ovat jo pitäneet oman oloni paljon tasapainoisempana raskausajan läpi ja se on vaikuttanut myös isosti mieleen.

enter search term