25.1.2021

KEHONKUVA RASKAUSAIKANA

Lifestyle

Raskaus on edennyt nyt ihan loppumetreille ja eilen saavutettiinkin iso virstanpylväs, sillä vauva on nyt täysikasvuinen ja saa tulla maailmaan koska haluaa! Laskettuun aikaan on kyllä vielä kolmisen viikkoa aikaa, joten helposti voi mennä yli kuukausikin tässä odotellessa, mutta mieltä helpottaa tieto siitä, että päästiin tämän rajan yli. Meillä on tarkoitus synnyttää meidän läheisessä pienessä yksityisessä sairaalassa ja siellä ei ole mm. ollenkaan keskoshoitoa. Jos tyttö olisi siis päättänyt tulla aiemmin maailmaan olisi meidän todennäköisesti pitänyt lähteä pääkaupungin sairaalaan synnyttämään, joka onneksi sekin tuossa aika lähellä. Tämä kuitenkin nyt erittäin hyvä näin, sillä olen täällä myös paljon yksin Petterin ollessa kiinni peleissä ja pelireissuilla. Meidän oma sairaala sijaitsee n. 5 minuutin kävelymatkan päässä meidän kotiovelta, niin sinne pääsen myös itse kävellen ellei supparit olisi heti ihan tajuttomat. Toivotaan nyt kuitenkin tietty sitä, että synnytys lähtisi käyntiin silloin kun Petteri on kotona tai edes jossain lähistöllä hehe.

Vaikka raskaus on edennyt hyvin muutamista perinteisistä vaivoista huolimatta, niin yksi asia on ollut kyllä varsinkin nyt viimeisen kolmanneksen ajan tapetilla ja se on oma kehonkuva. Olen aina ollut suht sinut itseni kanssa, enkä ole koskaan tuntenut tarvetta vertailla itseäni tai elämääni vaikka somessa näkyviin juttuihin, mutta nyt raskauden aikana on asia vähän muuttunut. Huomaan, että olen paljon herkemmin vertaillut vaikka omaa muuttuvaa kehoa muiden raskaina olevien naisten kuviin ja aiheuttanut sillä itselleni epävarmuutta. Olen niin kiitollinen siitä, että olen jaksanut liikkua lähes koko raskauteni ajan ja se onkin ollut ihan äärettömän iso henkireikä itselleni (varsinkin nyt uuden lockdownin alla), mutta kyllä löytyy myös paljon päiviä, kun katsoo omaa kehoa peilistä ja tuntee itsensä vaan niin isoksi ja kömpelöksi. Kaikki vaatteet kiristää, alusvaatteet rullautuu mahan alle ja samat legginsit ovat päällä päivästä toiseen, kun kaikki verkkaritkin ovat jääneet pieniksi. Siinä samassa katselee vielä kuvia upeista raskaustyyleistä somessa ja miettii haikeana miten ihana olisikaan vähän ehostautua ja lähteä jonnekin kotoota. Muuallekin kuin ruokakauppaan.

Tiedän, että lisääntyneet kilomäärät raskausaikana ja vaikka raskausmahan koko ovat NIIIN yksilöllisiä juttuja, että kaikenlainen vertailu on aivan turhaa, mutta helposti sitä välillä vaan uppoaa siihen kaninkoloon. On rehellisesti välillä aika vaikea tiedostaa, että painoa on tullut melkein 15kg kehoon lisää, vaikka se onkin vielä täysin normaalia suhteessa omaan kokooni ja painooni ennen raskautta. Älä siis itsekään vertaa omaa painonnousuasi tähän lukuun jos olet raskaana! Me olemme kaikki niin yksilöllisiä. Valehtelisin kuitenkin jos sanoisin, että olen koko ajan ollut super sinut tämän kaiken muutoksen kanssa ja oman epävarmuuden pyörteissä on useasti pitänyt muistuttaa itseään siitä, miten normaalia tämä kaikki on ja kiittää kehoa siitä, että se pystyy rakentamaan vauvalle kaikki tarvittavat palikat tervettä ja turvallista kasvua varten. Se on oikeasti lopulta ihan kaikkein tärkeintä.

Halusin kirjoittaa tästä muutaman lauseen myös siksi, että julkaisin eilen itsestäni muutamia kuvia nyt viimeisilläni raskaana ja vaikka näistä kuvista tuli lopulta mielestäni todella kauniita oli niidenkin ottamisen taustalla pieni meltdown siitä, miltä oma keho näyttää ja tuntuu juuri nyt. Varsinkin siinä kohtaa kun kiskoin uikkaria päälleni. Uskon, että suurin osa naisista (ellei jopa kaikki) koe vastaavanlaisia turhautumisen hetkiä omasta kehostaan raskausaikana ja siksi halusin puhua tästä vielä ääneen ja valottaa myös omia fiiliksiä ja epävarmuuksia kuvien takaa. Sekin on nimittäin aivan täysin normaalia.

enter search term