CATEGORIES
9.2.2021

“VIKA” VIIKKO

Lifestyle

Täällä on käynnissä viimeinen viikko ennen laskettua aikaamme ja pakko myöntää, että jännitys alkaa nyt kyllä tiivistymään! Hyvin voi mennä muutamakin viikko vielä ennen synnytystä, mutta on kyllä hassua ajatella, että käytännössä se voisi lähteä käyntiin nyt koska vaan. Se tieto tuo ehkä pientä levottomuutta mukanaan, mutta muuten täällä on kyllä todella rauhallinen fiilis.

Olen voinut ihan tänne loppumetreille saakka todella hyvin, pystyn vieläkin treenaamaan ja energiat ovat yllättävän hyvät! Tähän saattaa toki vaikuttaa se, että Sveitsin lockdownin takia olen 24/7 vaan kotosalla, joten energiaa ei kyllä kulukaan yhtään mihinkään ekstraan. Olisi varmasti eri asia jos esim. Helsingissä näkisi vielä ihmisiä ja olisi sen myötä aktiivinen ja sosiaalinen. Täällä tunnin treeni tai kävely päivässä on pikemminkin henkireikä itselleni ja tärkeä vastapaino pelkästään sohvalla istumiseen. Pari viimeistä päivää on kyllä väsyttänyt normaalia enemmän ja ehkä se keho tässä nyt alkaakin keräämään energiaa tulevaa koitosta varten.
Olen tässä viimeisten viikkojen aikana hoitanut myös tiuhaan tahtiin kaikkia viimeisiä to do -listan asioita ja suunnitellut mm. työkuviot siten, että saan vaipua ihan rauhassa omaan pieneen vauvakuplaan neidin saavuttua maailmaan <3 Mitään virallista äitiyslomaa en ole pitämässä, mutta ensimmäiset kuukaudet olen rauhoittanut kyllä ihan kaikesta ekstrasta. Ollaan myös laitettu kotia kuntoon, laitettu kaikki vauvantavarat valmiiksi ja pyritty vähän hengähtämään tämän vallitsevan elämäntilanteen keskellä.

Petterillä on nyt aika kova pelitahti päällä ja on paljon poissa, joten olen saanut myös rutkasti omaa aikaa, jonka olen pyhittänyt kaikelle mikä on tuonut itselle hyvää fiilistä! Olen meditoinut, joogaillut, katsonut hömppäsarjoja, ottanut paljon kuumia kylpyjä ja muutenkin vaan huoltanut omaa kehoa sekä mieltä. Kohta se huomio nimittäin siirtyy isosti johonkin muuhun, niin olen kyllä pyrkinyt nauttimaan ihan täysillä tästä ajasta itseni kanssa. Ehkä tämän ansioista ei olekaan ollut vielä yhtään sellainen ”tulis jo nyt” olo, mutta sekin saattaa toki muuttua tulevien viikkojen aikana jos raskaus menisi vielä kovin pitkälle tästä. Nyt on kuitenkin vielä todella hyvä zen olo, josta pystyn toivon mukaan pitämään kiinni ihan loppuun saakka.
Oma aika on antanut minulle myös tilaa valmistautua henkisesti synnytykseen ja sen suhteen minulla on myös aika luottavainen olo. Olen vähän ottanut sellaisen asenteen, että se menee miten on tarkoitettu ja yritän vain pitää mahdollisimman avoimen mielen koko prosessia kohtaan. Mitään erityisiä synnytystoiveita minulle ei siis juurikaan ole vaikka olenkin käynyt läpi erilaisia synntyyskursseja ja pyrkinyt hyödyntämään muutamia kikkoja, jotka voisivat mahdollisesti auttaa synnytyksen sujuvuudessa (nim.merk. vadelmanlehtiteetä ja taateleita menee). Kunhan tyttö ja minä voimme hyvin ja olemme terveitä. Se on kaikista tärkein lopputulos.

Iso bonus olisi kyllä se, että Petteri pääsisi kokemaan sen kaiken rinnallani, mutta maailmantilanne, mahdolliset karenteenit, lockdown ja pelireissut pitävät tämän suhteen pientä varausta yllä. Tämänkin suhteen olen vaan joutunut työstämään omaa henkistä rauhaa ja hyväksymään sen, että joihinkin asioihin ei vaan voi itse vaikuttaa. Toivotaan kuitenkin parasta!

Tälläinen tilannepäivitys siis täältä. Katsotaan kirjoittaako seuraavaa päivitystä onnesta sekaisin oleva uusi äiti, vai omasta tukaluudestaan sekoava nainen. :D <3 

4 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Taina

    Kuuntelin sun igtv:n synnytyksestäsi.
    Varmasti oli kovaa kyytiä.
    Haluan vain kertoa, että istukan kiinni jääminen ei ollut ainakaan minun kohdallani toistuvaa.
    Synnytin ekan lapseni 38-vuotiaana Kättärillä. Synnytys sujui 8 tunnissa, mutta istukka jumittui. Sitä yritettiin hiertää/painaa irtoamaan kaksi kertaa. Olin kuolla siitä kivusta. Vasta kun verta alkoi tulvia oikein tulvimalla, tehtiin päätös istukan käsinirrotuksesta. Nukutus päälle ja istukka kaavittiin alakautta. Lapsi oli isänsä kanssa, minä täysin pihalla. Annettiin kaksi pussia verta. Sh sanoi että olisin kuollut verenhukkaan muuten. Sairaalasta lähtiessä hemppa 92.
    Synnytin toisen lapseni 40-vuotiaana Jorvissa alakautta, vaikka pelkäsin hirveästi, nimenomaan istukkajuttua ja olinkin varmistellut jo käynnistyksen ja mahd keisarin. Synnytys sujui 6 tunnissa (jälleen ilman epiduraaleja tms, ei ollut kuulemma aikaa siihen, sain vain ilokaasua). Toinen suloinen poika. Istukan ulostuloa en edes huomannut. En siis synnyttänyt sitä lainkaan.
    Synnytyksiä ei voi verrata toisiinsa eikä ennakoida etenemistä tai “periytyvyyttä”.
    It is what it is.

  • Anna

    Sulla on muuten tosi ruma suu

    • Kira Kosonen

      :D :D :D

  • Maria

    Oi, jänniä aikoja! Näytät todella kauniilta.