Photos: Hanna Väyrynen @ Strictly Style

Top: BikBok

Skirt: Gina Tricot

Shoes: Zara

Shades: Rayban

Bag: Marc by Marc Jacobs

Tässä yksi asuista, joita olin pakannut Bodrumin yöelämää varten. Bodrumin yöelämä oli reissun ainoa osa-alue, joka jäi ehkä hieman pettymykseksi. Halikarnas -yökerho oli paikoista ylivoimaisesti paras. Siellä oli upean näköistä ja mahtavaa palvelua, mutta jotenkin sellainen tietty fiilis jäi puuttumaan. Ehkä DJ:n soittolista ja paikallinen Pit Bull huutelemassa mikkiin musakopissa ei oikein vakuuttanut minua. Jos käyn ulkona niin tykkään kuunnella joko räppiä tai housea, mutta kahden vuoden takainen Summer Hits vol 3 -soittolista ei oikein sytyttänyt minua. Musiikki ja äänentoisto on itselleni kaikki kaikessa, mitä tulee yökerhoihin. Paikka voi olla vaikka ihan täys räkälä, kunhan meininki ja fiilis on kohdillaan ja sen saa yleensä aikaiseksi hyvä DJ.

Ehkä Halikarnasilla sattui olemaan vaan huono tiskijukka puikoissa, koska muuten paikka oli aivan mieletön. Ulkoilma yökerho, jossa paljon kauniita valkoisia sohvia ja tanssilattia aivan meren äärellä. Puitteet olivat siis kohdallaan, mutta se viimeinen silaus jäi mielestäni puuttumaan.

Kun puhutaan turkkilaisesta ruoasta, niin monelle tulee varmasti nopeasti mieleen ensimmäisenä raskas kebabliha yöllisen juhlimisen jälkeen nautittuna. Aito turkkilainen ruoka on itseasiassa erittäin kaukana tästä suomalaisten pienestä turkkilaisesta perinteestä. Pelkästään käsite kebab on kaikkea muuta kuin iso kasa rasvaista lihaa.

Kebabista on monia eri muotoja, joista suomalaisille tunnetuin on döner kebab, eli tämä kartionmuotoinen hitaasti kääntyvä lihavarras, josta raastetaan ohuita lihapaloja. Bodrumissa en törmännyt tähän kebab mutoon läheskään niin paljon, kun olisin luullut. Enimmäkseen paikallinen kebab oli mureata lihaa vartaissa tai mausteista jauhelihaa pitaleivän sisällä. Liha oli maukasta ja mureaa sekä todella freessiä.

Bodrumin ravintolat pursuavat myös tuoreista kaloista ja merenelävistä. Söimmekin useaan otteeseen Sea Bass -kalaa grillattuna, jota suositeltiin paikallisena herkkuna. Todella maukas valkoinen kala, jonka päälle tarvitaan vaan vähän sitruunaa ja suolaa. Loistava lounasvaihtoehto.

Omaksi lempparikseni nousi matkan aikana turkkilaiset mezet, eli alkupalalajitelmat. Vähän sama idea kuin espanjalaisissa tapaksissa. Yleisin meze-valikoima koostui oliiveista, valkosipulilla maustetusta jogurtista, tomaatti-persiljatahnasta sekä hummuksesta. Opas kertoi, että viime vuosina myös merileväsalaatti on noussut erittäin suosituksi meze -ruoaksi. Rakastan merileväsalaattia ja täällä se olikin ihan omaa luokkaansa.

Suosittelen siis ehdottomasti kaikkia Turkin matkaajia suosimaan ravintoloissa meze -lajitelmia, tuoretta kalaa ja kebabvartaita.

*Matkan meille järjesti Turkin matkailu- ja kulttuurivirasto