Photos by Hanna Väyrynen
MYSSYFARMI Beanie
LINDEX by Jean-Paul Gautier Sweater
TOMMY X GIGI Coat
TOMMY X GIGI Leather Pants
ECCO Shoes
CHANEL Bag
Olin menossa nukkumaan todella myöhään yöllä pitkän päivän jälkeen ja mietin jo seuraavan päivän menoja ja mitä kaikkea pitäisi aamulla muistaa ottaa mukaan. Seuraavana iltana olisi nimittäin myös eräs tilaisuus, johon pitäisi mennä suoraan töistä. Tarttisin siis jotain siistimpää ehdottomasti mukaani toimistolle. Mietin, että nappaan ainakin mustan chanelini mukaan, kunnes yhtäkkiä havahduin siihen, että en tiennyt missä laukku on!! Se ei ollut poikaystäväni asunnolla, eikä kotona. Olin viimeksi käyttänyt sitä Tukholman työreissulla, mutta purkanut kyllä laukut sen jälkeen, enkä nyt muistanut purkaneeni sitä ikinä pois matkalaukusta. Siinä vaiheessa pulssi nousi sataan ja aloin panikoimaan. Onko joku varastanut sen? Olenko jättänyt sen jonnekkin? Missä se on?!
Yhtäkkiä minulla välähti, että olin laittanut sen Tukholmassa hotellini tallelokeroon, enkä koskaan ottanut sitä sieltä pois! Muistin myös, että tallelokerossa laukkuni kanssa oli passini sekä äitini antama kallisarvoinen perintösormus. En voi käsittää, miten minulla meni niin pitkään havahtua tähän. Yritin jo yöllä ihan paniikissa soittaa hotellille, mutta en saanut ketään kiinni. Jouduin odottamaan aamuun saakka ja siinä vaiheessa meinasi päästä kyllä itku, koska kukaan ei ollut soittanut minulle hotellista. Tallelokerossa oli kuitenkin passini ja olin täyttänyt kaikki yhteystietoni hotelliin kirjautuessa. Jos tavarat olisi löydetty, niin asiasta oltaisiin minulle varmasti soitettu.
Aamulla soitin hotellille uudestaan ja ensimmäinen vastaus oli, että mitään kuvailemiani tavaroita ei ole tuotu respaan. Siinä vaiheessa se itku tulikin. Mietin, että noni siinä meni se kauan etsitty harvinainen Chanel (jonka eteen tehty pirusti töitä), passi sekä äidin upea sormus. Sitten hotellivirkailija kysyi missä huoneessa olin asunut ja vastasin huuli väpättäen, että huoneessa 204. Virkailija näpytteli konettansa hetken ja sanoi, että ketään ei ole majoittunut kyseisessä huoneessa jälkeeni, ja että ehkä tavarat ovat vielä sielä. Siivoojat yleensä ilmoittavat kiinni olevista tallelokeroista, mutta ehkä se on jäänyt nyt huomaamatta. Odotin sormet ristissä puhelimessa, kun virkailija lähti huoneeseen tarkistamaan asiaa JA SIELLÄ NE OLI!! Edelleen tallelokerossa koskemattomana. Olin niin käsittämättömän helpottunut.
Hotellin virkailija tarjoutui lähettämään tavarat takaisin minulle postitse, mutta en uskaltanut postittaa niin kallisarvoista pakettia, joten kyselin tutuiltani apua. Onneksi kummitätini tytär, ja siskoni paras ystävä, Mira oli matkustamassa juuri Tukholmaan ja lupasi ihanasti hakea tavarani hotellilta ja tuoda ne takaisin Suomeen. Mira kertoi, että hänelle oli käynyt aivan sama kämmi tallelokeron kanssa muutama vuosi aiemmin, joten tämä oli varmasti jotain karmaa. Hänen kuului tuoda tavarat nyt minulle, koska sai itsekkin silloin ystävältä apua. Mira toikin tavarat minulle Suomeen ja kävin ne häneltä hakemassa samppispullon kera. KIITOS! <3
Nyt Chanel on taas paikoillaan, passi yöpöydän laatikossa ja sormus korulippaassa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Hyvät sykkeet tämä episodi kyllä nosti!
VINKKI: Myös Miran äiti (eli kummitätini) on lentoemäntä äitini tavoin ja hän kertoi loistavan vinkin, jotta vastaavaa ei koskaan kävisi uudestaan. Kannattaa nimittäin laittaa tallelokeroon mukaan myös aina toinen kenkä, koska et koskaan lähde ovesta ulos ilman toista kenkää tai pakkaa laukkuun parittomia kenkiä! Kyllähän minunkin lentoemännän lapsena olisi tämä kikka pitänyt tietää. Noh, nyt tulee ainakin varmasti tuplatarkistettua tallelokero aina ennen uloskirjautumista.
P.S Kiva, että ihan upouudesta TOMMY X GIGI takistani lähti heti nappi sen ollessa ekaa kertaa päällä. Murr. Muuten olen ihan yltiörakastunut tähän takkiin.
//Long story short: I forgot my passport, CHANEL BAG, and rings to the safety deposit box in Stockholm. The moment I realized this was pure horror. I was at home going to sleep and thinking what I need to take with me the next day and than it suddenly hit me. It had already been several days since my trip so I was in panic. Luckily the hotel found my stuff (still inside the safety box) and a family friend was kind enough to bring them to me from Stockholm. So all good in the end, but I sure was stressed. I didn't even mind the passport, but my bag!! That was the worst part, haha.//
