CATEGORIES
20.4.2017

TREENIUUPUMUS JA PALAUTUMINEN

Body

En ole vielä palannut blogissa tämän kevään treeni- sekä ruokahaasteen tuloksiin ja fiiliksiin, koska mielipide koko jutusta on muuttunut aika moneenkin otteeseen tässä matkan varrella. Vaikka sainkin ihan hyviä ulkonäöllisiä tuloksia, niin en kyllä voi sanoa, että fiilis olisi yhtään parempi. Jopa päinvastoin. On ollut jotenkin pakko ottaa vähän etäisyyttä koko juttuun, että kokonaisuuden pystyisi hahmottamaan selkeämmin ja siksi tässä tekstissä on kestänyt. Olin jotenkin niin suuressa suorituskuplassa ohjelman lopussa, mutta nyt mieli on jo paljon kirkkaampi. 

Haasteen loputtua oma kehoni meni jotenkin aivan totaaliseen stop-tilaan ja huomasin yhtäkkiä takin olevan aika todella tyhjä. Heti kun maaliviiva oli saavutettu, niin aivan järkyttävä uupumus valtasi kehoni. Normaalit treenit eivät kulkeneet enää ollenkaan ja salille meno tuntui yhtäkkiä ihan super raskaalta. Varsinkin viikonloppuisin teki vaan mieli makaa sohvalla ja syödä kaikkea, mitä naaman eteen sattui. Olen aina syönyt todella fiksusti ilman mitään erikoisia mielitekoja tai ahmimiskohtauksia, mutta nyt pystyin tankkaamaan kehoon helposti ihan älyttömiä määriä ruokaa sekä herkkuja. Keho oli selkeästi vetänyt itsensä jonkinlaiseen maksimiin ja tulin lopputulokseen, että ohjelman kova treenimäärä (10 treeniä viikkoon) sekä tiukka ruokavalio olivat itselleni yksinkertaisesti vaan liikaa. Olisi pitänyt kuunnella omaa kehoa paremmin ja jättää treenejä välistä pois silloin kun väsytti, eikä hammasta purren suorittaa ohjelmaa orjallisesti. Vetelin liikaa miinuksilla ja nyt keho sakotti siitä samantien ja hyvä niin. Onpahan ollut pakko levätä nyt kunnolla.

Tähän kaikkeen vaikuttaa oleellisesti myös haasteen aikana ollut remontti, sen kaikki haasteet sekä oma taipumukseni stressin keräännyttämiseen. Onhan minulla menneisyydessäkin ollut taipumusta loppuun palamiselle, joten minun olisi ehkä pitänyt vähän ennakoida, että remontin sekä treenihaasteen suorittaminen töiden päälle ei ehkä ole se fiksuin idea itselleni. En kuitenkaan koskaan enää halua löytää itseäni samasta jumista, kuin joskus nuorempana. Se mikä rasittaa minua, voi olla jollekin toiselle ihan peruskauraa. Kaikki me olemme kuitenkin yksilöitä. 

Tämän kaiken takia fokukseni on ollut nyt täysin kunnollisessa palautumisessa ja varsinkin tuo pääsiäisviikonloppu teki minulle kyllä todella hyvää! Nyt huolehdin taas paremmin siitä, että saan tarpeeksi energiaa ruoasta treenimäärääni nähden, lämmittelen ja palauttelen kunnolla treenien jälkeen, pidän vähintään 2 kokonaista lepopäivää viikossa sekä huollan kehoa kunnolla. Venyttely, kevyet kävelylenkit ja mm. hieronta vaikuttavat kaikki todella oleellisesti palautumiseen ja olen kyllä laiminlyönyt kaikkia näitä elementtejä tässä kiireviikkojen aikana. Yksi elementti, joka on palautumisen kannalta ollut onneksi kunnossa, on uni! Jos en omistaisi näin hyviä unenlahjoja, niin en tiedä missä jamassa pää ja keho olisivat. Se on ehdottomasti minulle isointa terapiaa.

En usko, että lähden uudestaan kokeilemaan mitään näin rankkaa treenihaastetta, koska en loppupeleissä huomannut siitä olevan minulle ihan kauhean paljon hyötyä. Ne tulokset, mitä ohjelman aikana saavutin hävisi aika nopeasti suklaalevyjen alle ja nyt lähtötilanne on melkein sama, kuin ohjelman alussa. Tästä oppineena liputan kyllä taas pitkäkestoisempien elämäntapamuutosten sekä treeniprojektien puolesta, joilla on myös selvä jatkumo. Eräs lukijani itseasiassa kommentoikin projektin alussa, että miksi lähden tälläiseen ohjelmaan mukaan, jos tasapaino elämässäni ruoan sekä treenin kannalta ovat jo niin kunnossa. Vastasin hänelle, että haluan haastaa itseäni ja katsoa, mitä tuloksia se saisi aikaan. Noh, nyt ymmärrän taas kirkkaammin sen, miten kallisarvoista se tasapaino oikeasti onkaan, joten se olkoot tämän koko projektin opetus. Back to basics!

Summa summarum, urheilkaa, syökää hyvin, olkaa itselleni armollisia, kuunnelkaa omaa kehoanne, nauttikaa elämästä ja muistakaa myös levätä kunnolla kaiken kiireen keskellä. ♥

Photos by Julia Toivola

17 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Anne

    Nyt en voi muuta sanoa kun KIITOS Kira tästä tekstistä. On aivan fantastista, että voit olla näin rehellinen, vaikka toteutitkin koko projektin yhteistyönä. Olen pyöritellyt ihan samoja asioita useaan otteeseen elämässäni. Miksi pitää lähteä haastamaan itseään kaiken maailman herkuttomiin kuukausiin ym, kun lähtökohdat ovat jo ihan todella hyvät?Jotenkin tuntuu, että tämän päivän some ideaalit saavat meidät kaikki ihan sekaisin välillä.
    Olen aina tykännyt lukea blogiasi juuri sen takia, että se on rehellinen ja rento. Olinkin jopa hieman yllättynyt kun lähdit tähän haasteeseen, kun sinusta on saanut aina sellaisen kuvan, että olet upeassa kunnossa juuri sen takia että syöt intuitiivisesti etkä ota siitä mitään paineita. Usein olemme kaikki ns “parhaassa kunnossa” silloin kun emme ollenkaan mieti asiaa tai ota siitä mitään paineita.
    Kiitos siis todella silmiä avaavasta postauksesta, pitäisi itsekin muistaa tämä jatkossa :)!

  • Noona

    ihanaa kun oot niin suora ja rehellinen. :) Niinhän se vaan on, että mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle. Siksi oonkin ihmetellyt tätä nykyään vallalla olevaa nettitreeniohjelma boomia. Monistetaan sama ohjelma kaikille riippumatta siitä mikä kellekkin sopii. Sitten ihmiset vetää miinuskaloreilla ja 10 treeniä viikossa täysii 2 kuukautta, mutta mitäs sen jälkeen..?? toki tuloksia saa tottakai kuka vaan aikaan, mutta kauan ne tulokset pysyy?? ja mitä ihminen tästä oppii?? ei ainakaan terveellisiä elämäntapoja, ja järkevää liikkumista kehoa kuunnellen…

    • Kira Kosonen

      Joo vähän samoja ajatuksia koko juttu herätti nyt myös minussa… Varsinkin tämä jatkumo tuollaisen puristuksen jälkeen on ollut todella haastavaa ja keho aika hämmillään siitä mitä tapahtuu. Nyt vaan pikkuhiljaa takaisin normaalirytmiin, jota osaan taas arvostaa nyt paljon enemmän! <3

  • Mira

    Ihanan aito postaus. Just tällaista aitoa meininkiä ja aitoja sanoja on helpottavaa seurata. Tulee tunne, että mun ei tarvitsekaan olla mikään arjen supernainen, ollakseni normaali. Välillä treeniblogeja ynnämuita lukiessa tulee fiilis, että olenko mä jotenkin huonompi, kun en jaksa, kun en ole tuollainen fitnessilopilleri, joka nauraa kikattaa ja viilettää pääkolmantenajalkana kanan ja parsakaalin voimalla viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kiitos Kiira. Respect!

    • Kira Kosonen

      Hyvä jos tämä teksti helpotti fiilistä! <3 Ei todellakaan tartte olla aina sellainen superpirteä supernainen, joka jaksaa aina kaiken ihan satasella. Ollaan kaikki erilaisia erilaisilla tarpeilla :)

  • paulii

    Kiitos, ihanaa kuulla rehellinen mielipiteesi. Itse en ole kova urheilemaan, heti jos yritän jotain “tehokuuria” uuvun tai sairastun. Tasainen rauhallinen tahti kroppaa kuunnellen ja paljon lepoa on ainoa millä saa hyvän fiiliksen, ja välillä sitä tuntee olevansa ihan laiskamato kun “kaikki muut” jaksaa vetää täysillä ja vahtia syömisiänsä. Kiva välillä kuulla, että ei ne “kaikki muutkaan” jaksa. :) Ja tuo unen tarpeellisuus!! Yksi työkaverini useammankin kerran on minun unitarpeitani kritisoinut, tyyliin “yli 9 tuntia on jo liikaa unta”. Ihmisten pitäisi puhua vain omasta puolestaan, minulle uni on todella tärkeää enkä omalla kohdallani usko käsitteeseen “liikaa unta”. Puhuin juuri asiasta siskoni kanssa joka tuhahti että “liikaa unta ei ole olemassakaan, jos nukkuu liikaa, herää”. :D Toisille riittää se 6h yössä, enkä minä puolestani mene heitä neuvomaan että pitää nukkua enemmän, kukin tyylillään. Ei saisi syyllistää siitä, jos joku tarvitsee paljon unta ja pyhittää viikonloppuaamunsa nukkumiseen!

    • Kira Kosonen

      Meidänkin ryhmästä tosi moni sairastui tuossa ohjelman aikana! Varmaan kehon stressitila menee yhtäkkisestä rasituksesta ihan maksimiin tai jotain… Ja AMEN tolle unelle! Olen koko ikäni kuullut sitä, että nukun ihan liikaa, mutta oma keho vaan tarvitsee sitä! Tiedän heti, että seuraavasta viikosta tulee ihan tuskaa, jos viikonloppuna en saa nukuttua yhtä yötä/aamua ilman kelloa. Tartten aina yhdet megaunet viikkoon, että keho jotenkin normalisoituu. Muutenkin unitarpeeni on aina se 8h per yö vähintään tai muuten ei kroppa toimi. Kiitos tästä kommentista :) Sain itsekin hyvää vertaistukea!

  • Liina

    Hienoa, että olet rehellinen lukijoillesi, mutta ennen kaikkea itsellesi. Juuri tuon tasapainon löytäminen, ei pelkästään treenaamisen, vaan myös tasapaino elämän eri osa-alueilla, tuo sitä onnellisuutta ja hyvää oloa. On oltava armollinen itselleen, eikä verrata aina toisiin, sillä niin kuin kirjoitit olemme kaikki yksilöitä. Kiitos tästä!
    Ps. Millon jotex kilpailu selviää?

    • Kira Kosonen

      No juuri näin! En kyllä pidä enää itsestäänselvyytenä tuota tasapainoa. Se on ainakin itselleni selkeästi avain onnellisuuteen ja hyvään oloon :) <3 Ja odottelen itsekin kilpailun voittajan julkaisemista! Pitääpä laittaa vähän vipinää valintaan!

  • Laurap

    Ihana kuulla, kun joku arvostelee rehellisesti näitä pikadieettejä pintaa syvemmältä! Ja sinäkin vedit tän ilmeisesti ilman keittiövaakaa ja lisäboostereita. Pointsit tälle postaukselle!

    • Kira Kosonen

      Kiitos! Ja joo vaikka ohjelmassa oli paljonkin hyvää ja varmasti joku toinen saa siitä todella hyvän startin, niin itselleni se ei vaan sopinut. Meni jotenkin liian ääripäähän tai jotain. Vähemmän on parempi oman mielen(ja kehon)terveyteni kannalta :D <3

  • Niina

    Lämmin kiitos rehellisyydestäsi! Yksi syy, miksi jaksan seurata blogiasi :) ennen seurasin kymmeniä ja kymmeniä blogeja, enää vain kourallista ja tämä on yksi niistä.

    Tuo postauksesi viimeinen kappale. Juurikin näin. ??

    Oot huippu! Arvostan sua! ☺️

    ps, miten kävi papujen? Saitko ne eteenpäin :) juteltiin aiheesta yks ilta snäpin puolella!

    • Kira Kosonen

      Ihana kuulla Niina kiitos! <3 <3 <3 Arvostan suuresti, että kommentoit :) Ja joo kyllä! Osa meni naapureille iloisena eleenä ja osa menossa Brother Christmas toimintoon! Se taisi olla juuri se sinun vinkkisi??

  • Sari

    Ihailtavan rehellisesti kerrot tuntemuksiasi tuosta jaksosta, iso peukku sille :D Muutenkin tunnut aina kertovan asiat niin kuin ne ovat. Tämän takia on helppoa myös luottaa sinun suosittelemia juttuja/tuotteita. Monta vinkkiä olenkin jo poiminut sinulta, kiitos niistä :D

    • Kira Kosonen

      Rehellisyys aina maan perii <3 Ja ihana kuulla, että vinkeistä on ollut hyötyä! Ihan mahtavaa!

  • aino

    Niin hienoa, että kirjoitit kokemuksesta rehellisesti ja avoimesti! Itselläni on myös taipumusta stressaamiseen ja loppuun palamiseen – se on varjopuoli piirteessäni, että teen asiat täysillä ja tinkimättömästi. On jotenkin niin hienoa kuulla sinun kaltaiselta ihailemaltani menestyneeltä naiselta tuo kirjoittamasi lause: “Se mikä rasittaa minua, voi olla jollekin toiselle ihan peruskauraa. Kaikki me olemme kuitenkin yksilöitä.” Tämä on niin totta! Tuo itsenikin pitäisi muistaa jokaisena päivänä. Oman kehon ja mielentilan kuuntelu on tärkeintä, ei vertaaminen siihen mitä joku muu pystyy tekemään. Eikä ole noloa sanoa, että minä en jaksa tällaista tahtia :)

    Luin myös hyvän artikkelin, jossa korostettiin kuinka liikuntasuoritus on aina yksi stressitekijä keholle. Keho ei tiedä mistä stressi tulee, liikunnasta vai jostain muusta. Eli kun stressiä tulee muualta, tulisi liikuntasuorituksia sitä vasten keventää. Ja kun mieli taas on kevyt, voi treenata vähän rankemmin!

    Kiitos siis vielä tekstistäsi, joka toimi taas hyvänä muistutuksena omaankin arkeen! Kivaa kevättä :)

    • Kira Kosonen

      Siis vitsit miten mielenkiintoinen aspekti tuo kehon rasittuminen stressistä sen tietämättä mistä se tulee!! En ole ajatellutkaan asiaa koskaan noin, mutta käy ihan järkeen. Et varmaan muista enää mistä ko. artikkelin luit? Veikkaan, että itselleni maksimit tuli juuri tuosta fyysisen rasituksen ja henkisen stressin yhdistelmästä, kun oli niin monta juttua samaan aikaan lautasella. Olen vielä kaikelle stressille niin super herkkä, että ei ihme, että keho meni tilttiin! Kiitos itsellesi tästä todella silmiä avaavasta kommentista. <3