TREENIUUPUMUS JA PALAUTUMINEN
Body
En ole vielä palannut blogissa tämän kevään treeni- sekä ruokahaasteen tuloksiin ja fiiliksiin, koska mielipide koko jutusta on muuttunut aika moneenkin otteeseen tässä matkan varrella. Vaikka sainkin ihan hyviä ulkonäöllisiä tuloksia, niin en kyllä voi sanoa, että fiilis olisi yhtään parempi. Jopa päinvastoin. On ollut jotenkin pakko ottaa vähän etäisyyttä koko juttuun, että kokonaisuuden pystyisi hahmottamaan selkeämmin ja siksi tässä tekstissä on kestänyt. Olin jotenkin niin suuressa suorituskuplassa ohjelman lopussa, mutta nyt mieli on jo paljon kirkkaampi.
Haasteen loputtua oma kehoni meni jotenkin aivan totaaliseen stop-tilaan ja huomasin yhtäkkiä takin olevan aika todella tyhjä. Heti kun maaliviiva oli saavutettu, niin aivan järkyttävä uupumus valtasi kehoni. Normaalit treenit eivät kulkeneet enää ollenkaan ja salille meno tuntui yhtäkkiä ihan super raskaalta. Varsinkin viikonloppuisin teki vaan mieli makaa sohvalla ja syödä kaikkea, mitä naaman eteen sattui. Olen aina syönyt todella fiksusti ilman mitään erikoisia mielitekoja tai ahmimiskohtauksia, mutta nyt pystyin tankkaamaan kehoon helposti ihan älyttömiä määriä ruokaa sekä herkkuja. Keho oli selkeästi vetänyt itsensä jonkinlaiseen maksimiin ja tulin lopputulokseen, että ohjelman kova treenimäärä (10 treeniä viikkoon) sekä tiukka ruokavalio olivat itselleni yksinkertaisesti vaan liikaa. Olisi pitänyt kuunnella omaa kehoa paremmin ja jättää treenejä välistä pois silloin kun väsytti, eikä hammasta purren suorittaa ohjelmaa orjallisesti. Vetelin liikaa miinuksilla ja nyt keho sakotti siitä samantien ja hyvä niin. Onpahan ollut pakko levätä nyt kunnolla.
Tähän kaikkeen vaikuttaa oleellisesti myös haasteen aikana ollut remontti, sen kaikki haasteet sekä oma taipumukseni stressin keräännyttämiseen. Onhan minulla menneisyydessäkin ollut taipumusta loppuun palamiselle, joten minun olisi ehkä pitänyt vähän ennakoida, että remontin sekä treenihaasteen suorittaminen töiden päälle ei ehkä ole se fiksuin idea itselleni. En kuitenkaan koskaan enää halua löytää itseäni samasta jumista, kuin joskus nuorempana. Se mikä rasittaa minua, voi olla jollekin toiselle ihan peruskauraa. Kaikki me olemme kuitenkin yksilöitä.
Tämän kaiken takia fokukseni on ollut nyt täysin kunnollisessa palautumisessa ja varsinkin tuo pääsiäisviikonloppu teki minulle kyllä todella hyvää! Nyt huolehdin taas paremmin siitä, että saan tarpeeksi energiaa ruoasta treenimäärääni nähden, lämmittelen ja palauttelen kunnolla treenien jälkeen, pidän vähintään 2 kokonaista lepopäivää viikossa sekä huollan kehoa kunnolla. Venyttely, kevyet kävelylenkit ja mm. hieronta vaikuttavat kaikki todella oleellisesti palautumiseen ja olen kyllä laiminlyönyt kaikkia näitä elementtejä tässä kiireviikkojen aikana. Yksi elementti, joka on palautumisen kannalta ollut onneksi kunnossa, on uni! Jos en omistaisi näin hyviä unenlahjoja, niin en tiedä missä jamassa pää ja keho olisivat. Se on ehdottomasti minulle isointa terapiaa.
En usko, että lähden uudestaan kokeilemaan mitään näin rankkaa treenihaastetta, koska en loppupeleissä huomannut siitä olevan minulle ihan kauhean paljon hyötyä. Ne tulokset, mitä ohjelman aikana saavutin hävisi aika nopeasti suklaalevyjen alle ja nyt lähtötilanne on melkein sama, kuin ohjelman alussa. Tästä oppineena liputan kyllä taas pitkäkestoisempien elämäntapamuutosten sekä treeniprojektien puolesta, joilla on myös selvä jatkumo. Eräs lukijani itseasiassa kommentoikin projektin alussa, että miksi lähden tälläiseen ohjelmaan mukaan, jos tasapaino elämässäni ruoan sekä treenin kannalta ovat jo niin kunnossa. Vastasin hänelle, että haluan haastaa itseäni ja katsoa, mitä tuloksia se saisi aikaan. Noh, nyt ymmärrän taas kirkkaammin sen, miten kallisarvoista se tasapaino oikeasti onkaan, joten se olkoot tämän koko projektin opetus. Back to basics!
Summa summarum, urheilkaa, syökää hyvin, olkaa itselleni armollisia, kuunnelkaa omaa kehoanne, nauttikaa elämästä ja muistakaa myös levätä kunnolla kaiken kiireen keskellä. ♥