ONE DAY IN SANTORINI

Oía, Santorini.

Ehdottomasti yksi koko reissun upeimmista paikoista oli odotetusti henkeäsalpaava Santorini. Tämä paikka on ollut reissulistallani jo vuosia ja olen niin iloinen, että olen nyt vihdoin päässyt kävelemään sen satumaisia kujia pitkin. Edes kahdeksan tunnin ajan! Mykonoksen tavoin tämä kohde jäi kyllä vielä sinne reissulistalle pidempien lomien lokeroon. Haaveena on vielä joku päivä asua tuollaisessa upeassa villassa tai hotellissa ja pulikoida omassa pienessä uima-altaassa näitä maisemia ihastellen. 

Täysin sadunomaisesti ei tämä päivä Santorinilla kuitenkaan sujunut, sillä jonkin erheen vuoksi Santorinin edustalle parkkeerasi 3 isoa risteilyalusta samaan aikaan ja tuhannet turistit valtasivat kaupungin samanaikaisesti. Ylös Firán kaupunkiin (jonka edustalla laivat olivat) pääsi ainoastaan kaapelivaunuilla tai todella jyrkkiä rappusia pitkin, joita pitkin myös aasit kuljettivat turisteja ylös. Rappuset voi myös kävellä, mutta jaloin patikointi ylös kestää kunnosta riippuen 2-3h. Turistirysän vuoksi kaapelivaunujen jono oli myös yli 3 tuntia, joten mietimme satamassa mitä ihmettä tekisimme. Aaseja emme ottaisi ylös, sillä se oli niin kamalaa eläinrääkkäystä, emmekä missään nimessä jonottaisi yli kolme tuntia kaapelivaunua. Onneksi saimme sitten vinkin ottaa vene satamasta Santorinin toisen tunnetun kaupungin Oían satamaan, johon olisi pikaveneellä vain vartin matka. Oían satamasta pääsisi myös bussilla ylös kaupunkiin ja toisella bussilla sitten myös takaisin Firáan, joka kestäisi vain puoli tuntia. Hautasimme sitten päiväsuunnitelmamme Firássa ja matkasimme veneellä kohti Oíaa, joka olikin mitä parhain päätös, sillä Oía vasta olikin postikortti Santorini parhaimmillaan! Niin kaunista joka puolella sekä huomattavasti vähemmän turisteja, vaikka kyllä niitäkin siellä oli tänä päivänä kuulemma poikkeuksellisen paljon. Postauksen kuvat ovat siis olleet melkoisen kikkailun takana. 

Ihanan, vaikkakin pikaisen, päivän jälkeen Oíassa otimme bussin keskustasta takaisin Firáan, mutta saarella vallitsevan turistirysän vuoksi bussikin jumittui tuntikausiksi pienille kujille ja ekaa kertaa koko loman aikana pelkäsimme myöhästyvämme laivasta. Molemmat tuijotimme Netan kanssa kuumeisesti kelloa ja jossain vaiheessa harkitsimme jo juoksemista takaisin Firáan, kun näimme 10 kilometrin kyltin kaupunkiin. Noh, onneksi bussi pääsi sitten vihdoin kunnolla liikkeelle ja pääsimme perille. Meidän suunnitelmana oli nähdä myös Firáa Oían lisäksi, mutta tässä vaiheessa kello oli jo niin paljon, että päätimme suunnata vaan suoraan kaapelivaunuille. Jono oli tietenkin taas yli 2 tuntinen, joten meillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kun kävellä "aasi-rappusia" pitkin alas. Alaspäin matka veisi puolesta tunnista kolmeen varttiin, joten ei siinä muu auttanut, kuin nostaa mekon helmat syliin ja lähteä talsimaan, jotta ehtisimme laivaan. Siinä helteessä aasin kakassa kävellessä oli kyllä naurussa ja itkussa pidättelemistä! Mietin jo silloin näitä kuvia ja oikeaa tilannetta Santorini kuvien takana ja pudistelin päätäni. Kaikkea sitä välillä jääkin kuvien kulisseihin, mutta ei nyt tullut mieleen kuvata teille aasin kakassa olevia jalkojani siellä helteen keskellä. Jälkeenpäin ajateltuna juuri se hetki olisi pitänyt tallentaa. Noh, ainakin kuvat aaseista pitävät tämän muiston elävästi elossa! 

Ehdimme onneksi juuri ja juuri takaisin laivaan ja vaikka tämä oli ehkä pahin säätöpäivä kaikista reissumme päivistä, niin silti lähtisin milloin vaan uudestaan Santorinille. Oman näkemäni perusteella juuri Oía olisi Santorinin kohteista oma valintani Firán sijaan jos pitäisi miettiä majoitusta. Siellä oli jotenkin astetta rauhallisempaa ja seesteisempää. Myös nämä tunnetut siniset kirkon kupolit sijaitsevat Oíassa, vaikka Firástakin vastaavanlaisia löytyy paljon. Ensi kerralla vaan vähän vähemmän aaseja ja enemmän cocktaileja uima-altaalla!

//Photo diary from our day in Santorini! The lines to the cable cars to Firá were so long that we decided to take the boat from the harbor to Oía, another known town in Santorini. Oía was simply magical and I definitely want to go back there again. After our day in Oía we took the bus back to Firá, but got stuck in traffic and got really scared that we would miss our ship. Luckily we eventually got to Fíra, but only to notice that the cable car lines were as long to go down than up, so we ended up walking these really steep stairs down that the donkeys also use. So we ended up walking in donkey poo for an hour to get back to our ship in time! Something I will definitely always remember among these beautiful pictures from Santorini, haha.//