On kyllä aina yhtä hauskaa kävellä näiden hauvojen kanssa kadulla, ja katsella ihmisten reaktioita. Usein ihmiset siirtyvät kadun toiselle puolelle ja lapset otetaan visusti kainaloon tai syliin. Nämä hauvat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin ilkeitä vahtikoiria. Nallekarhut Ben ja Zara ovat koko ajan sylissä ja kaipaavat jatkuvaa pusuttelua sekä huomiota.

Kerran siskoni aviomies oli Benin kanssa lenkillä ja vastaan tuli rouva pienen puudelinsa kanssa. Rouva nosti rakkaan puudelinsa hätäpäissään syliin rottwailerin nähtyään. Siskoni mies nosti huumorimielessä Benin omaan syliinsä ja käveli rouvan ohi myös "hätääntyneenä". Rouva purskahti nauruun ja laski puudelinsa alas.

Koirien takia on ollut pakko nousta ylös lenkille. Motivaatio liikkumiseen on jostain syystä kuitenkin ihan täys nolla. Tänä syksynä on ollut paljon vaikeampaa päästä uudelleen urheilun makuun. Varmasti bloggaaminen ja sen aikatauluttaminen vaikuttaa asiaan, mutta ei saisi olla tekosyitä. Jos sinulla on hyviä motivaatiovinkkejä niin please let me know.