Pray for Paris

Olin juuri menossa nukkumaan kun selasin hetken vielä puhelintani. Yhtäkkiä tuttujen kauhistelut Pariisin tapahtumista valtasi sosiaalisen median ja ensimmäisenä ajatuksenani oli tietenkin sukulaiseni siellä. Soitinkin heti tädilleni, vaikka kello oli 01 yöllä. Tätini oli hereillä ja kertoi, että kaikki perheestämme oli turvassa ja voivat hyvin. Iso helpotus valtasi minut, mutta samalla iski kamala epätoivo ja suru kaikkien heidän puolesta ketkä eivät olleet yhtä onnekkaita. 

Harvemmin puhun näistä asioista blogissani, mutta jotenkin Pariisin iskut tuntuivat minussa todella henkilökohtaisella tavalla. Pariisi on perheeni koti. Iskut tapahuivat todella suositulla alueella, jossa serkkuni usein viettävät aikaa. Olisi periaatteessa ihan sama jos joku avaisi tulen keskellä Kamppia tai Iso Robaa vilkkaan perjantai-illan aikana. Tämä koko tapaus järkyttää minua syvästi ja tänään ajatukseni ovatkin iskuissa menehtyneiden perheiden kanssa. Syvimmät osanottani kaikille heille.

//I was just about to go to sleep when I heard the news from Paris. Of course my first thoughts were about my family who live there and if they are alright. I called my aunt even it was 1 am. She was awake and following the events at home. She luckily told me straight away that everyone was ok. I felt relieved, but at the same time I knew a lot of people weren't that lucky. I felt so sad.

The shootings took place in a really popular part of the city, where my cousins also spend time during the weekends. It would be the same if somebody opened fire here in Helsinki in Kamppi or Iso Roba for example. Today I feel so sad about the events and I want to give my deepest condolences to the families of the victims and everyone in Paris. My heart and thoughts are with you.//