MIXED FEELINGS

Instagramiani seuraavat ehkä huomasivat, että vietin kuluneen viikon Suomessa, mutta nyt tosiaan jo takaisin täällä Lausannessa! Olin Suomessa käymässä muutaman työjutun vuoksi ja päätin samalla sitten olla kokonaisen viikon kerralla. Ajattelin, että viikossa ehdin myös näkemään kunnolla perhettä ja ystäviä sekä tekemään vähän töitä siskon kanssa purkkiin. Luulin, että aika riittää hyvin kaikkeen, mutta yllättävän kovat aikataulut oli kyllä koko viikon ajan, että ehti näkemään kaikkia! Vietinkin suurimman osan viikosta ihan kaikkialla muualla kuin kotona.

Meillä on ollut tänä vuonna vielä sen verran hyvä tilanne asuntojuttujen kanssa, että muutama ystäväni on vuorollaan asunut nyt Suomi-kodissamme omien asuntojuttujensa vuoksi, josta syystä meidän ei ole tarvinnut tyhjentää asuntoa. Olen myös saanut mennä sinne takaisin silloin, kun olen itse Suomessa, joten win win situation kaikin puolin. Ensi vuonna täytyy sitten katsoa tilanne uudestaan jos en löydä sinne ketään ystävää väliaikaisesti. Siinä tapauksessa kämppä pitää varmasti tyhjentää ja laittaa vuokralle, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee. Kuka tässä tietää missä edes asutaan ensi vuonna.

Suomi-viikossa oli ihanaa ja parasta tietysti perheen ja ystävien näkeminen, mutta samalla tämä viikko herätti minussa paljon outoa levottomuutta ja jotenkin todella ison herätyksen siitä, miten elämä onkaan nyt muuttunut ja mennyt eteenpäin. Eikä pelkästään omasta puolestani! Isosiskoni on muuttanut keskustan kupeesta takaisin Kauniaisiin lapsuudenkotimme ympäristöön, äitini puolestaan läpsystä keskustaan ja monilla ystävillä uudet työkuviot ja elämäntilanteet siivittävät arkea. Tavallaan en ole jäänyt Sveitsissä mistään paitsi, mutta samalla taas tuntuu, että yhtäkkiä kaikki nyt muuttuu. Muutos tuo aina mukanaan jonkinlaista levottomuutta ja se nyt ehkä onkin jotenkin päällimmäinen fiilis.

Olen ollut Sveitsissä itse ehkä vähän jumissa omien työkuvioiden kanssa, joka myös konkretisoitui nyt Suomessa enemmän. Tuntuu, että kaikilla tapahtuu työrintamalla kauheasti kaikkea, mutta itse tällä hetkellä haen sellaista uutta ”minää”, mitä tulee juuri töihin. Pystyn todella hyvin tekemään perusasioita Sveitsistä käsin ja työllistämään itseni siellä, mutta haluaisin todella kovasti kehittyä ja mennä jotenkin eteenpäin, mutta rehellisesti… en tiedä miten. Olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, että töissä se seuraava askel on se isoin motivaattorini, mutta nyt en oikein tiedä mikä olisi se seuraava askel. Tästä tunnen myös aika isoakin levottomuutta ja ahdistusta välillä, joka sitten heijastuu pienenä lukkona vaikka täällä blogin puolella. Missään nimessä en ole kuitenkaan blogin kirjoittamista lopettamassa, kuten Jodelissa joku spekuloi. En vaan oikein vielä tiedä mihin suuntaan haluan itseäni, uraani ja someani viedä tänä vuonna. Tämä onkin yksi isoimmista haasteistani.

Tähän prosessiin vaikuttaa myös olennaisesti se, että olen niin isossa muutoksen vaiheessa tällä hetkellä muutenkin kaiken suhteen. Asun uudessa maassa, ympärilläni on jatkuvasti uusia ihmisiä ja arki on täysin erilaista, johon olen Helsingissä tottunut. Helsingin sykkeessä pysyy jotenkin koko ajan ”ajan hermoilla”, mutta elämä Sveitsissä on niin rauhallista ja seesteistä, että se on saanut minut ehkä jollain tapaa vähän omaan kuplaansa. Työt rullaavat hyvin, mutta kaikki sellainen ylimääräinen hässäkkä on eliminoitu. En sitä hässäkkää kyllä edes kaipaa, mutta samaan aikaan juuri siinä hässäkässä olen yleensä ottanut isoimpia askelia eteenpäin urani kannalta.

Tässä myös konkretisoituu täydellisesti se mitä sosiaalinen media ammattina tekijältään vaatii. Se, että haluaa mennä eteenpäin vaatii jatkuvasti uudistumista ja sellaista tietynlaista läsnäoloa somessa. Nyt läsnäoloni painopiste on ekaa kertaa ollut kunnolla siellä oikeassa elämässä ja nautin siitä aivan täysin rinnoin, mutta tunnen silti syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole vaikka omaa podcastia, mahtavaa bisnesideaa takataskussa tai uutta yhteistyömallistoa tuloillaan. Ei ole mitään BIG NEWS COMING SOON. Teen sitä mitä rakastan ja mihin olen tottunut, mutta kaipaan selvästi myös vähän uusia tuulia.