IHANA SUOMI-VIIKKO TAKANA

Niin se viikko Suomessa vaan hujahti ohi ja nyt ollaan jo takaisin kotona Lausannessa! Ajattelin, että viikossa ehtii hyvin näkemään kaikkia, mutta sitten kun samalla piti hoitaa paljon työasioita, ravata tapaamisissa ja hoitaa muita juoksevia menoja niin haipakkaa kyllä oli. Aika tuntiaikataululla sai kyllä sykkiä, että ehti näkemään edes hetken aikaa kaikkia rakkaita ja saada hommat maaliin. Jossain siinä härdellin lomassa onnistuin myös vilustumaan, joten energiat oli vähän koetuksella.

Läheisien näkeminen antoi kyllä paljon voimaa ja ehdin onneksi näkemään mm. koko yhdinperheeni, vaikka äiti on normaalisti tähän aikaan vuodesta aina Espanjassa, sekä lähes kaikki parhaimmat ystäväni. Netta tosin on muuttanut nyt Ouluun, joten sinne saakka en ehtinyt tällä kertaa koukkaamaan. Me taidetaan kohta tehdä ennätys siinä kuinka pitkä aika ollaan oltu näkemättä toisiamme. Vaikka ikävä on kova, niin molemmat tiedetään, että kummatkin elävät tällä hetkellä todella onnellista aikaa ja sen voimin välimatkan kyllä kestääkin.

Teki minulle myös hyvää huomata, että asiat Helsingissä rullaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, enkä ole oikeastaan jäänyt mistään paitsi. Syksyt ja talvet ovat vielä niin sellaista aikaa, että kaikki keskittyvät suurimmaksi osaksi töihin ja kotona olemiseen, joten hyvällä omallatunnolla voin tehdä samaa myös täällä.

Siihen kiinnitin itseasiassa myös huomioita, että nyt kun on tottunut elämään niin rauhallista arkea en jotenkin yhtään edes jaksa mitään ylimääräistä sen lisäksi. Yhdessä tapahtumassa kävin pyörähtämässä, mutta muuten Suomi-viikon fokuksena oli kokonaan one-on-one hetket rakkaiden kanssa, jolloin pystyi hyvin uppoutumaan kaikkien kuulumisiin.