CATEGORIES
22.12.2016

THE WAY TO CT

Cape Town

Noniin, 22 tunnin matkustamisen jälkeen olemme vihdoin kohteessa! Wuhuu! Lensimme Kapkaupunkiin kahdella vaihdolla Lontoon sekä Johannesburgin kautta. Ensimmäinen vaihto Lontoossa sujui todella mutkattomasti ja ehdimme hyvin käydä syömässä ja tankkaamassa vähän terveysmehuja kehoon ennen pitkää 11 tunnin yölentoa Johannesburgiin. 

Yölento lähti lopulta kuitenkin reilusti yli tunnin myöhässä, joka hermostutti meitä kaikkia, sillä tiesimme, että meillä olisi todella tiukka vaihto Johannesburgissa edessä. Emme haluaisi missään nimessä missata vikaa lentoa Kapkaupunkiin. Noh, se olisi sitten aamun murhe. Eka piti keskittyä saamaan unta pitkällä yölennolla.

Nukkuminen onnistui tietty minulta kuin tanssi, mutta kundeilla se teki aika tiukkaa. Pinnaa alkoi kiristämään myös hieman se, että juuri meidän rivin TV-näytöt eivät toimineet koneessa, joten elokuviakaan ei voinut tuijotella ensimmäiseen neljään tuntiin, ennen kuin vika saatiin korjattua. Noh, JHT Musta Lammas piti ainakin minut erittäin tyytyväisenä. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja! Olen niin iloinen, että minulla on vihdoin aikaa lukea se täällä kunnolla. 

Aamun koittaessa stressi seuraavan lennon missaamisesta nousi uudelleen ja lentoemotkin varoittelivat meitä varautumaan pahimpaan. Päätimme kuitenkin yrittää ja otimme tehokkaan juoksun kohti tullia, kun pääsimme ulos koneesta. Jouduimme nimittäin vielä jonottamaan passitullin läpi, hakemaan laukut hihnalta ja tsekkaamaan ne uudelleen sisään, koska vaihdoimme nyt kansainvälisten lentojen puolelta kotimaisten lentojen puolelle. Jos siis lennät itse joskus Johannesburgin kautta Kapkaupunkiin, muista varata reilusti aikaa tullijonoille ja uudelleen tsekkaukselle! Itse en tätä tullut ajatelleeksi, vaan ajattelin tyhmänä tullin olevan vasta Kapkapungin päässä. 

Ryntäsimme ekojen joukossa tulliin ja pääsimmekin siitä aika tehokkaasti läpi. Samassa säädössä Samsonite laukkuni päätti tietenkin hajota, kun sen vetokahva irtosi lähes kokonaan laukusta. Voi hyvää päivää, mikä aamu mietin hammasta purren! Noh, poikaystäväni otti cabin laukkuni reippaasti kainaloon ja kisa jatkui. Tullin jälkeen oli luvassa vielä kaikkien muiden laukkujen kuumottava odotus ja terminaalin vaihto. Erään erittäin ystävällisen lentokenttäavustajan johdatuksella löysimme kuitenkin todella nopeasti uuden check-in pisteemme ja pääsimme aivan viimeisellä sekunnilla tsekkaamaan koneeseen sisään! JES! Yläfemmat kaikille ja sitten vielä juoksu geitille, missä meitä odotettiin kuumeisesti. En ole varmaan koskaan istunut koneeseen niin hikisenä ja onnellisena. Vihaan tämänkaltaisia säätöjä kentällä yli kaiken, mutta mikään ei kyllä voita sitä fiilistä jos kaikki meneekin loppujen lopuksi maaliin. Nyt happi kulki. Olisimme ihan pian perillä, ja mitkä maisemat meitä sitten siellä odottikaan! WAU WAU ja WAU. 

//Long story short, we were so close to missing our final flight from Johannesburg to Cape Town, but by some sort of miracle we actually made it!! The second flight was so late, that it didn't look good for us, but with some luck and a lot of running we managed to get ourself to the destination, haha. And now Cape Town my love, I'm ready for you.//

14.3.2015

PARAGLIDING

Cape Town

 

Photos: Fabian Wester

DIOR Shades

ADIDAS Top HERE*

NLY Shorts HERE*

NIKE Shoes

 

Siistein juttu, mitä pääsin Kapkaupungissa tekemään oli ehdottomasti riippuliitäminen! Tässä haasteessa ylitin täysin omat rajani, sillä olen aina pelännyt hieman korkeita paikkoja. Pelkkä idea siitä, että juoksen vuoren rinteeltä alas riippuvarjon varassa kuulosti aluksi ihan naurettavalta. Ajattelin, ettei minusta olisi todellakaan suorittamaan tätä tehtävää. Saavuttuamme vuoren huipulle minut valtasi jokin todella outo tunne. Sellainen usko ja luotto elämään. Olinkin yhtäkkiä suhteellisen rauhallinen. Tämä saattoi olla toki jokin paniikkikohtauksen vaihe.

Tärkeintä riippuliitamisessä on lähtö. On äärimmäisen tärkeätä, että vuorelta oikeasti juoksee kovaa alas, jotta tuuli saa sinut hyvin mukaansa. Pahinta on pysähtyä kesken juoksun. Se vasta hullua koko homassa olikin koska tiesin, että minun pitää vaan jatkaa juoksemista, mutta järki huusi samaan aikaan "PYSÄHDY PYSÄHDY PYSÄHDY!!"

Ilmassa tunsin oikeasti vaan lentäväni. Maisemat olivat ylitsepääsemättömän upeat ja korkeuksissa oli jotenkin aivan ihanan rauhallista ja hiljaista. Tämä kaikki ennen kuin ohjaajani yllätti minut tekemällä muutamia temppuja korkeuksissa. Siihen se hiljaisuus sitten päättyikin. Tästä tilanteesta saatiin aivan superhauska video (kiitos GoPro kameroiden), jonka pääset näkemään TÄSTÄ.

Varoituksen sana. Laittakaa volumit hieman pienemmälle.

 

//The coolest thing I got to do in Cape Town was definetly paragliding! In this challenge I really overcame my fear of hights. It was totally crazy. I'm so proud of myself for sucking it up and just going for it. This week really gave so much strenght and believe in myself. I now feel I can do anything.

The most important thing about paragliding is the running part. It feels so surreal to run off a mountain, but the biggest mistake you can do is to stop. Your body is telling you to "STOP FOR GODS SAKE!!", but you have to keep running so the wind will catch you. It's the sickest feeling ever.

While I was up in the air, I felt so free. It was so beautiful, peaceful and I just felt awesome. That was untill my instructor decided to surprise me with some tricks in the air. Than it wasn't so quiet anymore. You can see a super funny video of this episode HERE.

I must warn you though. Put your volume button down a bit.

 

*MAINOSLINKKI / ADDLINK