CATEGORIES
29.3.2020

TERAPEUTTI VASTAA – OSA 1

Mind

Vallitseva tilanne maailmassa heijastuu meidän kaikkien arkeen tavalla tai toisella. Äkilliset muutokset ja epätietoisuus aiheuttaa helposti ahdistusta sekä stressiä, jota ihmiset käsittelevät hyvin eri tavoin. Osa pystyy prosessoimaan asioita nopeammin ja osa jää helposti jumiin omien ajatustensa kanssa. Ajattelinkin siksi haastatella asian tiimoilta tuttavaterapeuttiani ja yrittää saada vähän vastauksia siihen, miten nyt kannattaisi asioihin suhtautua jos on jäänyt vähän jumiin oman päänsä kanssa. Mitään yhtä oikeaa vastausta ei tietenkään ole, koska ihmiset ovat hyvin eri tilanteissa, mutta toivottavasti joku saisi tästä vähän apua.

Postauksen kysymykset on laadittu sen pohjalta, mistä aiheista minulle tuli eniten kysymyksiä Instagramiini kun kysyin teiltä "Jos voisit kysyä terapeutilta nyt jotain, niin mitä se olisi?". Kysymyksiin vastasi Outi Glasberg, kuka on ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, filosofian maisteri, yrittäjä sekä isosiskoni Hannan yksi parhaista ystävistä. Postaus saa pian jatkoa ja silloin käsitelläänkin kysymyksiä, jotka liittyivät mm. yksinoloon/yksinäisyyteen tässä vallitsevassa tilanteessa.

Kuinka selvittää mielipide-eroja läheisten kanssa tästä tilanteesta?

Tämä vallitseva tilanne on meille jotain täysin uutta, ja nyt jos koskaan vaaditaan huomaavaisuutta toista kohtaan. Tämä tilanne aktivoi eri ihmisissä ihan erilaisia tunteita riippuen elämäntilanteestamme, ja miten kaikki koronavirukseen liittyvä vaikuttaa meistä kunkin arkeen. Toisilla on mennyt koko elämä uusiksi, toimeentulo on vaarassa ja lasten koulu tauolla, esimerkiksi yrittäjät ovat tällaisessa tilanteessa todella koetuksella. Joidenkin ihmisten elämää tämä koskettaa enemmänkin terveyshuolien muodossa ja pelkona läheisten puolesta. Me elämme samaa tilannetta, mutta kovin erilaisista tilanteista käsin. Siksi kaikkein tärkeintä on mielipide-erojenkin keskellä olla tietoinen siitä, että minä en tiedä, millaisia tunteita tämä aktivoi toisessa ihmisessä, vaikka se ihminen olisikin tuttu. Kuuntele, yritä ymmärtää, kerro oma näkökulmasi. Näin vaikeana aikana tarvitaan erityistä ymmärrystä, ja kykyä myös lopettaa mielipide-eroista johtuva väittely. Ota tauko, sulattele kuulemaasi ja palaa keskustelun aiheeseen hetken toisen mielipidettä pureskeltuasi.

Kuinka voin olla parhaiten avuksi ympärilläni oleville ihmisille, jotka ovat enemmän ahdistuneita kuin itse olen?

Kysy läheiseltäsi, että ”haluaisitko jutella”, ”mikä sinua kaikkein eniten huolettaa tässä tilanteessa”, ”onko jotain, mitä voisin tehdä, että saataisiin sun ahdistusta väistymään edes vähän?”. Tällaisilla kysymyksillä pääsee jo aika pitkälle. Ihmiselle on turvallista, kun hän kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Vaikka meillä ei olisi vastauksia - eikä tarvitsekaan olla - niin se että saa puhua ja kertoa huolensa ihmiselle, joka kuuntelee keskeyttämättä, neuvomatta ja arvottamatta, on tosi tärkeää.

Miten pitää huolta parisuhteesta tässä tilanteessa?

Vaikka elämämme on monilta osin odottavassa ja epätietoisessa tilassa, silti elämän tunnepuolen asiat jatkuvat omalla painollaan. Parisuhteen ensihuuma on ensihuumaa, ja aviokriisi on aviokriisi vaikka olemmekin karanteeniolosuhteissa. Tunteita ja ihmissuhteita ei voi laittaa pauselle, pikemminkin ehkä tuntuu että mieli menee ylikierrokselle sen tunteen ja tilan kanssa, joka on meneillään. Avainsana taitaa olla kommunikaatio. Vaikka parisuhteessa elämmekin niin lähellä toista ihmistä, on tärkeää tiedostaa, että tämä tilanne voi aktivoida parisuhteen osapuolissa aivan erilaisia tunteita. Toinen saattaa olla ärtynyt ja tiuskia, vaikka taustalla jyllää oikeasti vain huoli. Toinen osapuoli saattaa vaikka vitsailla tökerön tuntuisesti, ja taustalta löytyy pelkoa joka on helpompi piilottaa huumorin taakse. Sen takia ei pidä olettaa, mitä toinen tuntee. Pitkässäkään parisuhteessa ei kehity ajatustenlukijaksi, joten kysy ja keskustele. Yritä sanoittaa tunteitasi. Silloin voidaan välttyä ainakin turhimmilta riidoilta, jotka perustuvat oletuksiin. Nyt ei ole ehkä mahdollisuutta normaalin asetelman mukaiseen omaan tilaan, joten kommunikaatiolta vaaditaan nyt aika paljon. 

Miten motivoida lapsia ja ylläpitää heidän henkistä hyvinvointiaan tässä kaikessa?

Lapset, hyvin pienetkin, aistivat paljon enemmän kuin me aikuiset ymmärrämmekään. He näkevät ja kuulevat meidän reaktiomme ja skannaavat meidän käytöstämme ja tunteita. Lasten henkistä hyvinvointia voi suojella parhaiten siten, että me aikuiset yritämme pitää itsestämme hyvää huolta ja pitää itsemme toimintakykyisinä ja positiivisessa vireessä. Kun yritämme huolehtia siitä, että meillä on rauhallinen olo, lapset saavat siitä osansa. Kaikki vanhemmat tietävät, että jos itsellä on huono päivä, olo on stressaantunut ja kaikki tuntuu menevän pieleen, niin tällaisina päivinä lapsetkin jotenkin kummasti kiukuttelevat ja heittäytyvät hankalaksi. Silloin on itsekin hyvä hengähtää, rauhoittua ja puhallella hetki. Lasten henkiseen hyvinvointiin vaikutamme parhaiten oman tunnelmamme kautta.

Lapsien motivoiminen onnistuu esimerkiksi osallistuttamisen kautta. Aika pienikin lapsi ymmärtää, että tämä tilanne on nyt uusi ja erikoinen. Lapselle voi antaa ikätasoisesti vastuuta vaikka tehtävien kautta, esimerkiksi omille 8- ja 5-vuotiaille lapsilleni olen sanonut, että ”Ei tarvitse pelätä ja murehtia mistään, että aikuiset tekevät hyviä päätöksiä, ja äiti noudattaa tarkasti niitä ohjeita joita annetaan. Teidän lasten tärkein tehtävä olisi nyt se, että käytätte mielikuvitusta ja keksitte kivoja leikkejä, joita täällä kotona voi leikkiä. Ja meidän kaikkien vastuulla on se, että täällä kotona olisi kivaa. Että kaikki yrittää olla erityisen huomaavaisia, että ei tulisi turhia riitoja.” Ja illalla päivän päätteeksi kiitän lapsiani siitä, kun he osasivat niin hienosti toimia.

Yksi tärkeä asia on myös se, että lasta olisi myös syytä suojella liialta uutistulvalta. Sammuta televisio uutisten aikana, jos leikki-ikäiset leikkivät samassa tilassa, yritä suojella teinejä liialta uutistulvalta ja kehota laittamaan kännykkä pois. Kysy lapsilta, että onko heillä jokin erityinen asia, joka tässä tilanteessa huolettaa. Ja yritä keskustella aiheesta rauhoittavasti. Halaa, silitä ja ota syliin isompikin lapsi, mikäli hän antaa.

Miten huolehtia omasta mielenterveydestä pienten lasten kanssa?

Tämä on todella tärkeä kysymys, ja kuten jo vähän viittasinkin tuossa edellisessä vastauksessa, omasta mielenterveydestä huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Se on samaan aikaan myös lapsesta huolehtimista, sillä lapset aistivat meidän tunnelmamme. Stressaantunut, äreä ja epävakaa vanhempi herättää myös lapsessa turvattomuutta. Tämä tilanne on todella vaikea esimerkiksi yksinhuoltajalle, kun koulut on suljettu ja päiväkoti-ikäisetkin olisi hyvä pitää kotona. Vanhemman oma aika on kutistunut täysin minimiin, ellei jopa olemattomiin koska lastenhoitoapuakaan ei voi pyytää normaaliin tapaan. Nyt on tärkeää huolehtia omasta mielenterveydestä ennen kaikkea armollisuuden kautta. Nyt tarvitaan valtavasti lempeyttä itseä kohtaan. Riittää, kun jaksaa minimin. Kunhan lapsilla on perustarpeet kunnossa, niin ei tarvitse jaksaa extraa.

Some on myös täynnä inspiroiviksi tarkoitettuja vinkkejä, joita tehdä lasten kanssa. Ne ovat kivoja juttuja ja arvokkaita inspiraation lähteitä, mutta voivat myös stressata jos ei ole voimia touhuta kaikkien niiden aktiviteettien parissa, joita meille tarjoillaan - nyt ei ole aika verrata itseään muihin. Jos jossain perheessä on kykyä harrastaa, ja tehdä niitä kodin asioita joihin perusarjessa ei ole aikaa, se ei tarkoita sitä, että sinunkin tarvitsisi aloittaa remonttia, tehdä vaatekaapin suursiivousta ja aloittaa leipomisharrastusta. Jokainen tekee jaksamisensa mukaan, ja se riittää. Yritä miettiä, että mikä juuri sinua helpottaa tässä hetkessä. Ota käyttöön kaikki sellaiset keinot, joiden tiedät toimivan juuri sinulle. Ja pienenä täsmävinkkinä, jos et ole vielä lukenut tai kuunnellut Eckhart Tollen - Läsnäolon voimaa, niin sen sisältämistä vinkeistä ja oivalluksista on nyt hyötyä. Mutta mieti ennen kaikkea itseäsi ja omaa jaksamistasi. Ole armollinen ja kiitä itseäsi päivän päätteeksi siitä, että taas selvittiin yhdestä päivästä ihan tarpeeksi hienosti.

Miten käsitellä epätietoisuuden tunteita ja kuinka pysyä rauhallisena?

Tämä on kyllä haastavaa. Epätietoisuus on niin vallitseva tila tällä hetkellä, että ei ole ihme, että olemme tämän tunteen kanssa hämillämme. Tunteen käsittelyyn voi auttaa se, että yrittää miettiä keinoja, joilla pystyisi olemaan rauhallinen ja menemättä asioiden edelle. Levoton ja lepattava olo johtuu usein siitä, että elämme päämme sisällä tulevassa, ja kun tässä on ilmoilla niin paljon kysymysmerkkejä - huolta miten tervehdenhuoltojärjestelmämme kestää, mitä taloudelliselta kannalta tapahtuu ja lukemattomia muita näkökulmia - niin menemme helposti ihan jumiin ajatustemme kanssa. Yritä miettiä sellaisia keinoja, joilla saisit ajatuksesi tuotua tähän hetkeen, ihan hyvin konkreettisesti tähän hetkeen. Eli "Olenko juuri nyt paikassa, jossa on turvallista? Onko minulla juuri nyt ruokaa jääkaapissa? Onko lapsilla tässä hetkessä kaikki hyvin?" Eli huomion tuominen ihan konkreettisesti tähän hetkeen. Jos mindfulness-harjoitukset ovat sinulle tuttuja, niin niiden hyödyntäminen juuri nyt on todella tärkeää. Voisitko opetella näitä taitoja juuri nyt? Ja mikä tärkeintä, älä jää yksin. Soita ystävälle tai perheenjäsenelle, kerro huolistasi ja yritä elää hetki ja päivä kerrallaan. 

Outi Glasberg ottaa yksilö- ja parisuhdeterapia-asiakkaita vastaan Suomen Terapiatalon vastaanotolla Helsingin Bulevardilla (tällä hetkellä videoyhteydellä) sekä tekee yritysterapiaa InsideOut Therapy Oy:ssa, jonka osakas sekä perustajajäsen hän on.

Kuvat: Stella Harasek

10 comments

Comment

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

  • Laura

    Minusta Glasbergin osaaminen soveltuu tähän aiheyhteyteen. Niin kuin sanoit ei tässä kukaan yritäkään antaa psykoterapeutin osaamisella ohjeita. Varmasti suurin osa saa apua tästä postauksesta ja mielenkiintoista kuulla asiantuntijan kulmaa :)

  • LS

    Hei! Tärkeitä aiheita, kiitos niiden käsittelemisestä. Kyseisellä terapeutilla ei ole Valviran laillistusta, joten hänen toimintansa ei ole minkään viranomaistahon valvonnan alla. Terapeutti nimikkeenähän ei ole suojattu, joten sitä voi kuka tahansa, minkä tahansa kurssin käynyt käyttää. Tämä on hyvä huomioida eri hoitomuotoja tai “asiantuntijavinkkejä” mainostaessa.

    • Lotta

      Luin tämän postauksen kommentit ja minulle tuli hieman surullinen olo. Tuntui kun he kaikki heittelisivät pieniä kiviä.

      Omasta mielestäni tämä oli ihana postaus ja antoi käytännön vinkkejä, miten voisin hallita omia ajatuksiani. Sain myös hyviä käytännön vinkkejä, miten toimia tässä haastavassa ajassa. Tässä ei ratkottu kenenkään mielenterveyttä kliinisellä tasolla.

      Ajatelkaapa vaikka ihonhoitoa (se on konkreettisempaa), saako vain kosmetologit antaa vinkkejä ja ohjeita erilaisista tuotteista ja rutiineista ihonhoidossa.
      Oikeastaan vain ihotautilääkäreillä pitäisi olla mahdollisuus kommentoida, miten saada sädehtivä iho. Kuinka luotettavana me taas pitäisimme heidän mielipiteitään, koska hänenkin takana saattaa olla jokin lääke firma, joka sponsoroi hänen tutkimuksiaan.

      Pointtini on, että nykymaailmassa vastuu on aina lukijalla.

      Kiitos Kira ihanasta blogista ja oikein hyvää kevättä sinulle, haastavista ajoista huolimatta.

    • Kira Kosonen

      Kiitos kommentista ja huomiostasi! Missään kohtaa postausta ei olla kuitenkaan mainittu psykoterapeutin ohjeista. Postauksen alussa on kerrottu myös selvästi asiantuntijan pätevyys ennen hänen vastauksiaan. Postauksen tarkoituksena on antaa neuvoja/tukea ihmisille yleisesti tähän olemassa olevaan tilanteeseen, johon koen itse, että haastattelemani henkilön pätevyys riittää hyvin.

      • Santtu

        Tärkeää toki, että vinkkejä jaetaan. Etkä esitellytkään häntä psykoterapeuttina, vaan terapeuttina joka on siskosi ystävä. Olisit Kira saanut ihan varmasti jonkun oikean asiantuntijan kompaktit vinkit tähän myös. Tai olisit voinut itse koostaa netissä kosolti tarjolla olevia sivustoja ja asiantuntija-artikkeleita käsittelevän/koostavan postauksen. Valitsemalla juuri kyseisellä taustalla/koulutuksella omaavan henkilön “asiantuntijaksi”, osoitat myös tukesi kyseenalaiselle terapiatoiminnalle. Ja ilmeisesti lisätyön tarvetta hänellä on, koska postaus on mainos.

        Muodollinen koulutus, Valviran laillistus ja psykoterapeuttitoiminnan valvonta, AVIn seuranta/valvonta sekä terveydenhuollon ammattieettinen valvonta (mm Suomen Psykologiliitto ja Lääkäriliitto tekevät sitä) sekä psykoterapeutin työnohjaus eivät ole vähäpätöisiä tai toissijaisia seikkoja, vaan ennen kaikkea terapia-asiakkaan turvaksi. Terapiakäynti on aina ihmisen mieleen kajoava toimenpide (vaikka vain tutustumiskäynti, jota ko yritys tarjoaa koukkuna ilmaiseksi…). On eri asia tarjota juttelumahdollisuus tai vertaistukea, kuin nimittää itseään terapeutiksi ja esitellä itsensä kaikin puolin psykoterapeuttina (jättäen tietenkin tärkeän etuliitteen pois). Kyseisen terapeutin yrityksen Terapiatilan sivuilla ei missään aktiivisesti kerrota, että osalla henkilöistä ei ole riittävää pätevyyttä tai että kyseessä ei ole terveydenhuollon palvelutarjontaan liittyvä palvelu (valveutunut asiakas sen voi toki päätellä hintaan lisätystä alvista). Siellä on myös yhdellä “terapeutilla” koulutus Helsingin psykoterapiainstituutista, jonka koulutuksia Valvira ei ole puutteiden vuoksi voinut hyväksyä eikä myöntää pätevyyttä koulutuksen käyneille. Ei Terapiatilan nettisivuilla toki väitetä heidän olevankaan psykoterapeutteja, mutta onko se hyvän toiminnan mukaista että jätetään tällaiset päättelyt avun tarpeessa olevien ihmisten itse ymmärrettäväksi? Maallikoiden on ylipäänsä vaikea ymmärtää, mikä on psykologin, psykiatrin ja psykoterapeutin erot, ja tässä mielestäni käytetään tätä asiaa hyväksi. Ihan oikeasti osa ei varmastikaan ymmärrä, että henkilö ei ole riittävän pätevä. Ehkä sinäkään Kira et tiennyt tai ymmärtänyt ottaa asiasta riittävästi selvää? Sekin väite on erikoinen, että ko yrityksen tarjoama ratkaisukeskeinen terapia sopisi kaikille, koska jokainen psykoterapeutti tietää, että ei voi olla avuksi kaikille, vaan oman koulutuksen ja terapiasuuntauksen rajat tiedostetaan sekä kyetään ohjaamaan tarvittaessa tarkoituksenmukaisempaan hoitomuotoon.

        • Kira Kosonen

          Kiitos perusteellisesta kommentistasi! Kasaamalla itse postauksen olisin varmasti saanut kritiikkiä siitä millä perustein olen valinnut mitäkin sivustoja, asiantuntijoita jne. En kokenut, että minulla olisi ollut perusteita tai tarvittavaa tietotaitoa pohjalla lähdekritiikkiä ajatellen. Tämän postauksen tarkoituksena oli antaa yleisesti vinkkejä ihmisille vaikean tilanteen keskellä ja kuten sanoin, siihen koen ko. terapeutilla olevan siihen riittävä ammattitaito. En koskaan lähtisi neuvomaan ihmisiä vaikka henkilökohtaisten mielenterveysongelmien kanssa tätä kautta, vaan suosittelisin siinä tapauksessa ehdottomasti kääntyvän psykoterapeutin puoleen.

          Postaus ei myöskään missään nimessä ole maksettu mainos, vaan sen tarkoituksena oli ainoastaan antaa yleisesti vinkkejä ja vertaistukea, kuten mainitsit. Koen sisällön kannalta olevan aika oleellista, että kerron missä ko. oleva henkilö kuitenkin työskentelee. Sen pois jättäminen olisi herättänyt varmasti enemmän kysymyksiä.

          On tietenkin hyvä, että näiden titteleiden kanssa ollaan tarkkana ja pahoittelut jos en niiden eroja tuonut esille tässä yhteydessä. Kirjoitan postauksen jatko-osan alkuun vielä tämän huomion, että postauksen ammattilaisella ei ole Valviran laillistusta, ettei siitä tule vastaavaa epäselvyyttä tai oloa, että yritän johdatella ketään väärin.

        • SJP

          Nimenomaan näin. Kiitos perusteellisesta kommentistasi.

    • Emo

      Kiinnitin samaan huomiota. Terapeutin vinkkejä mainostaessa kannattaisi tehdä yhteistyötä sellaisen terapeutin kanssa, jolla on Valviran myöntämä laillistus.

    • Sanna

      Tosi hyvät pointit ylläolevilla kommentoijilla.

    • SJP

      Hyvä huomio. Lyhytterapeutti tai terapeutti ei ole sama asia kuin psykoterapeutti, jolla on Valviran myöntämä nimikkeenkäyttöoikeus ja joka ainoastaan voi toimia psykoterapeuttina Suomessa. Terapeutiksi sen sijaan voi kutsua itseään kuka vain, heidän koulutustaan ei valvo kukaan viranomainen.