MIXED FEELINGS
My Style
Meillä on ollut tänä vuonna vielä sen verran hyvä tilanne asuntojuttujen kanssa, että muutama ystäväni on vuorollaan asunut nyt Suomi-kodissamme omien asuntojuttujensa vuoksi, josta syystä meidän ei ole tarvinnut tyhjentää asuntoa. Olen myös saanut mennä sinne takaisin silloin, kun olen itse Suomessa, joten win win situation kaikin puolin. Ensi vuonna täytyy sitten katsoa tilanne uudestaan jos en löydä sinne ketään ystävää väliaikaisesti. Siinä tapauksessa kämppä pitää varmasti tyhjentää ja laittaa vuokralle, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee. Kuka tässä tietää missä edes asutaan ensi vuonna.
Olen ollut Sveitsissä itse ehkä vähän jumissa omien työkuvioiden kanssa, joka myös konkretisoitui nyt Suomessa enemmän. Tuntuu, että kaikilla tapahtuu työrintamalla kauheasti kaikkea, mutta itse tällä hetkellä haen sellaista uutta ”minää”, mitä tulee juuri töihin. Pystyn todella hyvin tekemään perusasioita Sveitsistä käsin ja työllistämään itseni siellä, mutta haluaisin todella kovasti kehittyä ja mennä jotenkin eteenpäin, mutta rehellisesti… en tiedä miten. Olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, että töissä se seuraava askel on se isoin motivaattorini, mutta nyt en oikein tiedä mikä olisi se seuraava askel. Tästä tunnen myös aika isoakin levottomuutta ja ahdistusta välillä, joka sitten heijastuu pienenä lukkona vaikka täällä blogin puolella. Missään nimessä en ole kuitenkaan blogin kirjoittamista lopettamassa, kuten Jodelissa joku spekuloi. En vaan oikein vielä tiedä mihin suuntaan haluan itseäni, uraani ja someani viedä tänä vuonna. Tämä onkin yksi isoimmista haasteistani.
Tässä myös konkretisoituu täydellisesti se mitä sosiaalinen media ammattina tekijältään vaatii. Se, että haluaa mennä eteenpäin vaatii jatkuvasti uudistumista ja sellaista tietynlaista läsnäoloa somessa. Nyt läsnäoloni painopiste on ekaa kertaa ollut kunnolla siellä oikeassa elämässä ja nautin siitä aivan täysin rinnoin, mutta tunnen silti syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole vaikka omaa podcastia, mahtavaa bisnesideaa takataskussa tai uutta yhteistyömallistoa tuloillaan. Ei ole mitään BIG NEWS COMING SOON. Teen sitä mitä rakastan ja mihin olen tottunut, mutta kaipaan selvästi myös vähän uusia tuulia.
Tällä alalla tietynlainen paikoilleen pysähtyminen sakottaa kyllä heti, mutta kaikilla luovilla aloilla aaltoilu on kai normaalia. Oli kyllä ihan super kivaa päästä kuvailemaan ja tekemään töitä mm. siskoni kanssa nyt pitkästä aikaa! Tajusin, että en ole mm. itse päässyt kuvailemaan toisille kivoja projekteja/kamppiksia, joka on iso osa myös tätä työtä ja sen takana piilevää inspiraatiota. Sytty ihan eri tavalla, kun oli joku kenen kanssa ideoida ja olla luova myös toiseen suuntaan. Tämän fiiliksen haluan pitää mukanani myös Sveitsissä.
Sekavaa fiilistä aiheuttaa myös kodista lähtö sekä kotiin paluu. Ekaa kertaa elämässäni koti on nyt kahdessa eri paikassa ja vaikka kuinka kivaa oli olla omien huonekalujen ja tavaroiden ympäröimänä, niin ei ne lopulta merkitse yhtään mitään jos sydän on jossain muualla. Huh olipa korni kause, mutta näin se vaan menee! :D Täällä Sveitsissä on nyt todettu myös useampia Koronavirus tapauksia, josta johtuen kaikki yli 1000 ihmisen tapahtumat ovat kielletty ainakin 15.3. saakka, joka vaikuttaa siis oleellisesti myös jääkiekkopeleihin ja meidän elämäämme täällä. Tällä hetkellä pelit pelataan tyhjissä halleissa ja odotetaan lisäinfoa mitä tulee tapahtumaan. Siihenkin on tällä hetkellä mahdollisuus, että koko loppukausi perutaan ja hommat jää tähän. En tosiaan tiedä, mutta tästäkin on kyllä ehdottomasti isosti mixed feelings. Tottakai olisi kiva palata Suomeen, mutta eihän tämä kausi nyt näin voi vaan päättyä. Vai voiko?