CATEGORIES
28.2.2020

MIXED FEELINGS

My Style

Instagramiani seuraavat ehkä huomasivat, että vietin kuluneen viikon Suomessa, mutta nyt tosiaan jo takaisin täällä Lausannessa! Olin Suomessa käymässä muutaman työjutun vuoksi ja päätin samalla sitten olla kokonaisen viikon kerralla. Ajattelin, että viikossa ehdin myös näkemään kunnolla perhettä ja ystäviä sekä tekemään vähän töitä siskon kanssa purkkiin. Luulin, että aika riittää hyvin kaikkeen, mutta yllättävän kovat aikataulut oli kyllä koko viikon ajan, että ehti näkemään kaikkia! Vietinkin suurimman osan viikosta ihan kaikkialla muualla kuin kotona.

Meillä on ollut tänä vuonna vielä sen verran hyvä tilanne asuntojuttujen kanssa, että muutama ystäväni on vuorollaan asunut nyt Suomi-kodissamme omien asuntojuttujensa vuoksi, josta syystä meidän ei ole tarvinnut tyhjentää asuntoa. Olen myös saanut mennä sinne takaisin silloin, kun olen itse Suomessa, joten win win situation kaikin puolin. Ensi vuonna täytyy sitten katsoa tilanne uudestaan jos en löydä sinne ketään ystävää väliaikaisesti. Siinä tapauksessa kämppä pitää varmasti tyhjentää ja laittaa vuokralle, mutta katsotaan sitä sitten kun sen aika tulee. Kuka tässä tietää missä edes asutaan ensi vuonna.
Suomi-viikossa oli ihanaa ja parasta tietysti perheen ja ystävien näkeminen, mutta samalla tämä viikko herätti minussa paljon outoa levottomuutta ja jotenkin todella ison herätyksen siitä, miten elämä onkaan nyt muuttunut ja mennyt eteenpäin. Eikä pelkästään omasta puolestani! Isosiskoni on muuttanut keskustan kupeesta takaisin Kauniaisiin lapsuudenkotimme ympäristöön, äitini puolestaan läpsystä keskustaan ja monilla ystävillä uudet työkuviot ja elämäntilanteet siivittävät arkea. Tavallaan en ole jäänyt Sveitsissä mistään paitsi, mutta samalla taas tuntuu, että yhtäkkiä kaikki nyt muuttuu. Muutos tuo aina mukanaan jonkinlaista levottomuutta ja se nyt ehkä onkin jotenkin päällimmäinen fiilis.

Olen ollut Sveitsissä itse ehkä vähän jumissa omien työkuvioiden kanssa, joka myös konkretisoitui nyt Suomessa enemmän. Tuntuu, että kaikilla tapahtuu työrintamalla kauheasti kaikkea, mutta itse tällä hetkellä haen sellaista uutta ”minää”, mitä tulee juuri töihin. Pystyn todella hyvin tekemään perusasioita Sveitsistä käsin ja työllistämään itseni siellä, mutta haluaisin todella kovasti kehittyä ja mennä jotenkin eteenpäin, mutta rehellisesti… en tiedä miten. Olen aina ollut sen tyyppinen ihminen, että töissä se seuraava askel on se isoin motivaattorini, mutta nyt en oikein tiedä mikä olisi se seuraava askel. Tästä tunnen myös aika isoakin levottomuutta ja ahdistusta välillä, joka sitten heijastuu pienenä lukkona vaikka täällä blogin puolella. Missään nimessä en ole kuitenkaan blogin kirjoittamista lopettamassa, kuten Jodelissa joku spekuloi. En vaan oikein vielä tiedä mihin suuntaan haluan itseäni, uraani ja someani viedä tänä vuonna. Tämä onkin yksi isoimmista haasteistani.
Tähän prosessiin vaikuttaa myös olennaisesti se, että olen niin isossa muutoksen vaiheessa tällä hetkellä muutenkin kaiken suhteen. Asun uudessa maassa, ympärilläni on jatkuvasti uusia ihmisiä ja arki on täysin erilaista, johon olen Helsingissä tottunut. Helsingin sykkeessä pysyy jotenkin koko ajan ”ajan hermoilla”, mutta elämä Sveitsissä on niin rauhallista ja seesteistä, että se on saanut minut ehkä jollain tapaa vähän omaan kuplaansa. Työt rullaavat hyvin, mutta kaikki sellainen ylimääräinen hässäkkä on eliminoitu. En sitä hässäkkää kyllä edes kaipaa, mutta samaan aikaan juuri siinä hässäkässä olen yleensä ottanut isoimpia askelia eteenpäin urani kannalta.

Tässä myös konkretisoituu täydellisesti se mitä sosiaalinen media ammattina tekijältään vaatii. Se, että haluaa mennä eteenpäin vaatii jatkuvasti uudistumista ja sellaista tietynlaista läsnäoloa somessa. Nyt läsnäoloni painopiste on ekaa kertaa ollut kunnolla siellä oikeassa elämässä ja nautin siitä aivan täysin rinnoin, mutta tunnen silti syyllisyyttä siitä, että minulla ei ole vaikka omaa podcastia, mahtavaa bisnesideaa takataskussa tai uutta yhteistyömallistoa tuloillaan. Ei ole mitään BIG NEWS COMING SOON. Teen sitä mitä rakastan ja mihin olen tottunut, mutta kaipaan selvästi myös vähän uusia tuulia.

Tällä alalla tietynlainen paikoilleen pysähtyminen sakottaa kyllä heti, mutta kaikilla luovilla aloilla aaltoilu on kai normaalia. Oli kyllä ihan super kivaa päästä kuvailemaan ja tekemään töitä mm. siskoni kanssa nyt pitkästä aikaa! Tajusin, että en ole mm. itse päässyt kuvailemaan toisille kivoja projekteja/kamppiksia, joka on iso osa myös tätä työtä ja sen takana piilevää inspiraatiota. Sytty ihan eri tavalla, kun oli joku kenen kanssa ideoida ja olla luova myös toiseen suuntaan. Tämän fiiliksen haluan pitää mukanani myös Sveitsissä.

Sekavaa fiilistä aiheuttaa myös kodista lähtö sekä kotiin paluu. Ekaa kertaa elämässäni koti on nyt kahdessa eri paikassa ja vaikka kuinka kivaa oli olla omien huonekalujen ja tavaroiden ympäröimänä, niin ei ne lopulta merkitse yhtään mitään jos sydän on jossain muualla. Huh olipa korni kause, mutta näin se vaan menee! :D  Täällä Sveitsissä on nyt todettu myös useampia Koronavirus tapauksia, josta johtuen kaikki yli 1000 ihmisen tapahtumat ovat kielletty ainakin 15.3. saakka, joka vaikuttaa siis oleellisesti myös jääkiekkopeleihin ja meidän elämäämme täällä. Tällä hetkellä pelit pelataan tyhjissä halleissa ja odotetaan lisäinfoa mitä tulee tapahtumaan. Siihenkin on tällä hetkellä mahdollisuus, että koko loppukausi perutaan ja hommat jää tähän. En tosiaan tiedä, mutta tästäkin on kyllä ehdottomasti isosti mixed feelings. Tottakai olisi kiva palata Suomeen, mutta eihän tämä kausi nyt näin voi vaan päättyä. Vai voiko? 

14.11.2019

IHANA SUOMI-VIIKKO TAKANA

My Style

Niin se viikko Suomessa vaan hujahti ohi ja nyt ollaan jo takaisin kotona Lausannessa! Ajattelin, että viikossa ehtii hyvin näkemään kaikkia, mutta sitten kun samalla piti hoitaa paljon työasioita, ravata tapaamisissa ja hoitaa muita juoksevia menoja niin haipakkaa kyllä oli. Aika tuntiaikataululla sai kyllä sykkiä, että ehti näkemään edes hetken aikaa kaikkia rakkaita ja saada hommat maaliin. Jossain siinä härdellin lomassa onnistuin myös vilustumaan, joten energiat oli vähän koetuksella.

Läheisien näkeminen antoi kyllä paljon voimaa ja ehdin onneksi näkemään mm. koko yhdinperheeni, vaikka äiti on normaalisti tähän aikaan vuodesta aina Espanjassa, sekä lähes kaikki parhaimmat ystäväni. Netta tosin on muuttanut nyt Ouluun, joten sinne saakka en ehtinyt tällä kertaa koukkaamaan. Me taidetaan kohta tehdä ennätys siinä kuinka pitkä aika ollaan oltu näkemättä toisiamme. Vaikka ikävä on kova, niin molemmat tiedetään, että kummatkin elävät tällä hetkellä todella onnellista aikaa ja sen voimin välimatkan kyllä kestääkin.
Teki minulle myös hyvää huomata, että asiat Helsingissä rullaa aivan samalla tavalla kuin ennenkin, enkä ole oikeastaan jäänyt mistään paitsi. Syksyt ja talvet ovat vielä niin sellaista aikaa, että kaikki keskittyvät suurimmaksi osaksi töihin ja kotona olemiseen, joten hyvällä omallatunnolla voin tehdä samaa myös täällä.

Siihen kiinnitin itseasiassa myös huomioita, että nyt kun on tottunut elämään niin rauhallista arkea en jotenkin yhtään edes jaksa mitään ylimääräistä sen lisäksi. Yhdessä tapahtumassa kävin pyörähtämässä, mutta muuten Suomi-viikon fokuksena oli kokonaan one-on-one hetket rakkaiden kanssa, jolloin pystyi hyvin uppoutumaan kaikkien kuulumisiin.

Burberry Coat

Zara Sweater

Lululemon leggins

D&G Shoes

Dior Bag

Sovin myös kaikki näkemiset aina eri ravintoloihin ja ravasinkin koko viikon ajan aina lounailla ja illallisilla milloin missäkin. Aamupalat tuli syötyä kotona, mutta muuten en tehnyt kyllä kertaakaan ruokaa kotona! Lausannessa ei ole mikään erikoinen ravintolatarjonta, joten halusin nauttia siitä kyllä täysin rinnoin nyt kotona ollessa.

Täytyy kyllä myöntää, että on aika raskas fiilis kropassa viikon ulkona syömisen jälkeen, mutta oli kyllä sen arvoista. Suomi-viikon kohokohtina ruokailun puolesta oli ehdottomasti illallinen BasBasissa, Sushibar + Winen sushit ( x 2), Succesin Skagen uuniperuna + korvapuusti, LieMen Shanghai tacot, Mamma Rosan isänpäivälounaalla ollut siika sekä uusin tuttavuus Oldboy BBQ, joka avasi ovensa viikko sitten Ludviginkadulle! Niin hyvää korealaista bbq-ruokaa, suosittelen testaamaan. Nyt voikin sitten palata kunnollisen ruokarytmin, kasvispainotteisen ruoan sekä vihersmoothieiden pariin taas hetkeksi haha. 

Pictures by Strictly Style